Teemoja kuntavaaleihin 2025 Porvoossa

 

 

  

Hyvinvointivaltio, hyvinvointiyhteiskunta vai hyväntekeväisyysyhteiskunta?

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN 7 hyvää ja 8 kaunista, vaalilupausten pettäminen

 

otsikko. ”7 hyvää…”

”…ja 8 kaunista”. Kuten viime vuonna eduskunta vaalien alla kirjoitin, ”vaalisää” oli lupauksia tulvillaan. Nyt vuosi vaalien jälkeen on koittanut arki, jossa jälleen kerran ”Siperia opettaa”:1) valtiovarainministeriö löi ”räkningit” pöytään ja niinpä 2) hallituksen kehysriihessä syötiin lupaukset niin PS:n lupaama bensanhinnan alennus kuin KOK lupaus siitä, ettei eläkeläisten verotukseen kosketa…

Puhumattakaan paljon puhutuista lähipalveluista: terveydenhuoltoa ollaan supistamassa ja sairaalaverkostoa leikkaamassa. Siinä sivussa leikataan vanhusten huollosta vähentämällä terveyskeskusten vuodeosastoja ja supistetaan hoitajamitoitusta, jolloin hoivakodeissa pitää pärjätä ”vähemmillä käsillä”.

Ja pidennetään hoitotakuuta kolmeen tai kuuteen kuukauteen – voisi kysyä: missä on paljon puhuttu ”Pohjoismainen hyvinvointivaltio”, jota olemme rakentaneet ja tukeneet veroeuroillamme – myös me eläkeläiset, niin työurallamme kuin nyt eläkkeellä.

Ilmankos pääministeri puhuu enää ”hyvinvointiyhteiskunnasta”, jossa rikkaiden ”almuilla” autetaan vähempiosaisia – vähempiosaisia, joista vaalien alla luvattiin pitää huolta puolueesta riippumatta, tyyliin ”Ketään ei jätetä”.

Niin, näinkö meille tässä taas kävi, äänestäjän luottamus petettiin?

Eläkeläiset ja toimeentulo

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN                                          8.4.2024

 

otsikko: ”Eläkeläiset veronmaksajina

Aikanaan tuntemani kaupunginjohtaja tuumiskeli, että johtamastaan kaupungista voisi hyvin tulla ”eläkeläisten Florida” – he kun tuovat tasaisen verotulon ja osallistuvat aktiivisesti palvelujen ostoon ja eri aktiviteetteihin.

Voisiko armaan Porvoomme uusi kaupunginjohtaja tuumia samoin? Me eläkeläiset, joita Suomessa on noin 1,6 miljoonaa, olemme edelleen aktiivisia kansalaisia ja veronmaksajia.

Niin, puolisoni oli 15 vuotiaana ensimmäisen kerran ansiotyössä Summan tehtailla, minä puolestani 16 vuotiaana vanhainkodissa Haminassa. Nykyisin kumpaakaan työpaikkaa ei enää ole olemassa: Stora-Enso lakkautti paperitehtaan ja Kymsote vanhainkodin – lienee kuva ajastamme?

 Olemme kumpikin saaneet olla onneksi töissä. 40 vuotisten työuriemme aikana olemme maksaneet veromme, joilla ylläpidetään ”hyvinvointivaltiotamme”, kasvattaneet kolme lastamme aikuisiksi, tukeneet heidän ja heidän perheidensä elämää eri tavoin. Ja edelleen maksamme veroja, jotka nousivat huomattavasti eläkkeelle siirtymisen yhteydessä (n. 6%), samalla tulotaso tippui 1/3 osan. Tämän vuoden alussa saatu indeksikorotus merkitsi mm. puolisolleni jälleen veronkorotusta - eläkkeestä! Lisäksi hän sai 200 € edestä lisäveroja maksettavaksi viime vuodelta – kannamme siis edelleen kortemme yhteiseen kekoon!

Ja ne paljon puhutut ”eläkeläisalennukset” – usein miten 1 – 2 € vaikkapa teatterilipusta yms. Ketkä silti täyttävät monet kulttuuririentojen katsomot – me. Eläkeläisalennuksia kun ei saa ruoasta, asumisesta, sähköistä, vedestä, lääkkeistä, eikä edes sähköautoista.

Emme siis ole ”hyvinvointivaltion taakka”, vaan monin tavoin hyödyksi asuinympäristöllemme vapaaehtoistyön tekijöinä ja normaaleina kuluttajina sekä veronmaksajina.

”Porvoo - eläkeläisten Florida”? Maksamme edelleen veromme ja mahdollistamme osaltamme siten palveluja porvoolaisille, myös lapsiperheille päivähoidon, koulutuksen ja terveydenhuollon suhteen – eiköhän palvelutarjonta ja riittävä tulotaso kuulu myös meille, ikääntyville veronmaksajille,

Ole valmis - olemmeko?

 

Ole valmis - olemmeko?                    

Viime viikkoina käyty keskustelu varautumisesta erilaisiin kriiseihin on synnyttänyt ainakin minussa seuraavia pohdintoja:

olemme varautuneet: 1, meillä on koko maan kattava yleinen hälytysjärjestelmä: ups, eipä se toiminutkaan…

olemme varautuneet: 2, meillä on vahvat puolustusvoimat ja riittävä reservi: ups, miten meillä on kalustoa ja yleensä puolustusmateriaalia käytössä? Puolustusministeri Antti Kaikkonen ja puolustusvoimien komentaja kenraali Kivinen ovat julkisuudessa todenneet, että hallituksen myöntämät 2,2 miljardin euron lisämäärärahat käytetään ”puolustustarvikkeiden, ammusvarastojen ja maanpuolustustahdon” kehittämiseen. Valtaosa määrärahasta meneekin ”pitkällä aikavälillä syntyneiden vajeiden ja puutteiden täydentämiseen”…

olemme varautuneet: 3, meillä on koko kansaa varten riittävät väestönsuojat: ups, Porvoossa yleinen väestönsuoja on jäänyt paperille…

Niin, eri tasoilla on vakuuteltu meidän olevan hyvin varautuneita, mutta eipä tuo näytäkään pitävän täysin paikkaansa. Varauduttu on ainakin suunnitelmissa, mutta onko konkreettisesti valmistauduttu ja jopa harjoiteltu?

Yksi tärkeä osa kaikkea kriiseihin valmistautumista on kansalaisten kriisitietoisuuden ylläpitäminen: mitä minä teen, miten minä toimin, kun hälytys tulee? Mihin tehtäviin Porvoossa ja itäisellä Uudellamaalla voin valmistautua ja osallistua sillä tiedolla ja taidolla, joka itselläni on? Jäänkö vain ”h moilasena” hanskat suorassa seisomaan, kun en edes pääse väestönsuojaan?

Armeijaa käymätön ja myös jo kauan reservissä olleet tarvitsevat konkreettista ohjausta ja opetusta miten toimitaan ”pahan päivän” varalta. 1930- luvulla Suojeluskunnat ja Lotta Svärd järjestö muun muassa kantoivat osaltaan vastuunsa puolustustaitojen ja maanpuolustustahdon kehittämisessä – pitääkö nyt tyytyä vain lukemaan netistä ohjeet henkilökohtaisesta suojautumisesta ”patjan alle”, kun edes sitä perunakellaria ei enää ole,

Varautuminen ja valmistautuminen ovat jatkossakin paikallaan myös väestön tasolla. 

Nato herättää keskustelua

 SUOMI JA NATO

Tänä päivänä käydään laajaa keskustelua liittymisestä Natoon. Näin myös Ruotsissa. Vihdoin saatu päätös, jossa Suomi ja Ruotsi hakevat yhdessä jäsenyyttä. Jotkut ovat sitä mieltä, että nyt tehdään liian nopeasti päätöksiä. Toisaalta tätä keskustelua on käyty jo 1990-luvun alusta lähtien eli aikaa on mennyt. Päätös olisi ollut hyvä tehdä samaan aikaan kuin Baltian maat. 

Parempi myöhään kuin ei lainkaan. Kiitos Suomen kansanedustajat!

 

MIELIPIDEKIRJOITUS 11.3.2022

Turvatakuut?

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on herättänyt aiheellisesti keskustelua kansallisesta turvallisuudesta. Keskustelun keskiössä ovat olleet niin Euroopan unionin artikla 42.7, joka ”velvoittaa antamaan apua kaikin käytettävissä olevin keinoin, YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti” kuin NATOn artiklan 5 konkreettinen sisältö ja käytännön merkitys.

Artiklaan 42.7 tehty lisäys huomauttaa, ”ettei tietyiltä EU jäsenvaltioilta edellytetä kriisitilanteessa sellaista apua, joka vaarantaa niiden puolueettomuuden tai liittoutumattomuuden”. Tämän tulkinta voi merkitä sitä, ettei EU:n jäsenvaltioilla ole velvoitetta auttaa sotilaallisesti hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota.

Siis missä ovat paljon puhutut EU:n turvatakeet ilman NATO jäsenyyttä? Käteen näyttää jäävän vain solidaarisuus ja henkinen tuki, joka meille suomalaisille on liiankin tuttua jo Talvisodasta.

Yksin jäimme.

Sama näyttää olevan Ukrainan osa ja kohtalo armon vuonna 2022. Onneksi ”kansan karttuisa käsi” antaa edellytyksiä erittäin tärkeään humanitaariseen apuun ja tukeen.

Kaikki tämä korostaa sekä oman puolustuskykymme ylläpitoa ja kehittämistä että presidentti Niinistön korostamaa perusteellista harkintaa puolustus- ja turvallisuuspolitiikastamme. Yksi varteenotettava vaihtoehto saattaisi olla syvempi sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen, Britannian, Norjan ja Ruotsin kesken. Tämä yhteistyö korostaisi Pohjoismaiden yhteyttä ja yhteistä puolustustahtoa ja kykyä, Yhdysvaltojen ja Britannian tuella. Britannian tiedustelu ja sotilaallinen apu tuntuvat olevan varsin konkreettisia Ukrainassa – EU tuntuu pohtivan, Britannia tuntuu toimivan,

Tämä mielipidekirjoitus on ollut Uusimaa-lehdessä sekä Itäväylä-lehdessä. Aihe on nyt varsin ajankohtainen. Itse ajattelen, että NATOOn liittyminen on nyt pienempi paha kuin jäädä Venäjän "syliin". Venäjällä ei ole demokratiasta, avoimuudesta tai sopimusten noudattamisesta mitään tietoakaan. Ukrainassa siviilejä ammutaan ja pommitetaan surutta. Ryövätään kaupat ja tuhotaan "vilja-aitat". Lupauksiin ei voi luottaa. Venäjä on useaan otteeseen luvannut pysäyttää joitakin hyökkäyksiä, mutta samaan hengenvetoon pommitetaan yhä rajummin. Voiko Venäjän päättäjien sanoihin luottaa - no ei voi. Tämän lisäksi luritetaan valheita, minkä ehditään ja luodaan salaliittoteorioita, mitä utopistisempia. Sääli, sillä olisi ollut hyvä saada pitää hyvät naapuruussuhteet ja luottamus molemmin puolin. Nyt tämä on mennyt vuosiksi eteen päin.