keskiviikko 10. joulukuuta 2014

"Sinua tarvitaan - lähde mukaan!"

"Pahus! Edessä tiukka päivä työssä ja lapselle nousi kuume! Ja isovanhemmat asuvat kaukana, eivät he ehdi millään tähän hätään! Mitäs nyt?"

" Ei voi olla totta - isä kaatui vessassa, mursi nilkkansa eikä pääse itswe hoitamaan asioitaan. Kuka kävisi kaupassa? Enhän minä ehdi..."

Elämässä sattuu ja tapahtuu, yhdelle yhtä ja toiselle toista. Monessa mutkassa tarvitsemme toisen käsi- ja jalkaparia avuksi - ihminen kun ei aina yksin selviä eikä meitä yksin ole edes luotu elämään.

Miten minä voisin antaa apua toiselle? Eri puolilla maatamme on kehitelty erilaisia vapaaehtoistoiminnan malleja ja muotoja, joiden tarkoituksena on löytää sekä heidät, jotka voivat tarjota apuaan, että heidät, jotka jossakin elämän hetkessä apua tarvitsevat.

Meillä Kaakonkulmalla on lähdetty yhdessä mukaan mm. "Suurella sydämellä" vapaaehtoistoimintaan. Mukana ovat niin Haminan kaupunki kuin seurakunta ja eri alueen kolmannen sektorin toimijat. Tämä yhteistyöverkosto jakaa keskenään netissä ( hamina.suurellasydamella.fi) hyviä toimintamalleja, tarjoaa alueen vapaaehtoisille koulutusta ja virkistystä sekä parantaa vapaaehtoistoiminnan näkyvyyttä ja tavoitettavuutta.

Jo yksin se, että Kaakonkulmalla kohta 25% väestä on yli 64 vuotiaita, kertoo tulevasta kasvavasta tarpeesta vapaaehtoiseen avustamiseen ja välittämiseen toisista. Toisessa päässä ovat lapsiperheet, joiden arjessa ylimääräinen käsi- ja jalkapari, lämpimästä sylistä puhumattakaan, ovat kultaakin kalliimpia. Isovanhemmat, sisarukset, muut sukulaiset ja ystävät saattavat olla toisella paikkakunnalla, joten esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan osallistuvan "mummin" tai "ukin" apu voi tulla hyvään tarpeeseen. Kunnissa on kehitetty ja kehitellään matalan kynnyksen perhepalveluja, mutta henkilöstö ei aina ehdi vastata kasvavaan kysyntään.

Voinko minä antaa aikaa toiselle - toimien vaikkapa sovittuna kuljettajana teatteriin, konserttiin, kaupaan tai kirkkoon? Tai voisinko toimia turvallisena "lapsenlikkana" taaperolle ja apuna elämän ruuhkavuosia elävälle äidille ja/tai isälle?

Antaessaan saa itsekin - uskaltaisinko lähteä liikkeelle?

Näitä asioita pohtien ja miettien
Pirkko Parjanen

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Palkkojen alentaminen- kaiken autuus?






MIELIPIDEKIRJOITUS  ( Kymen Sanomat ja Reimari)              26.11.2014
Palkkojen alentaminen – kaiken autuus?
Viime aikoina on mediassa käyty keskustelua erityisesti julkisen sektorin palkkojen alentamisesta ja sen vaikutuksesta maamme ja kuntiemme talouteen (mielipidekirjoitukset KySa ja HS).
Käydyssä keskustelussa on unohtunut mahdollisen palkkojen alentamisen kaksijakoiset vaikutukset: toisaalta palkkojen alentaminen vaikuttaa varsin negatiivisesti kotimarkkinoiden kulutukseen, ostovoimaan, kertyviin eläkkeisiin yms. asioihin, toisaalta se vaikuttaa positiivisesti vientialoihin ja kauppataseeseen.
Suo siis siellä, vetelä täällä.
Ymmärrän ne vaatimukset palkkojen alentamiseen, jotka nousevat vientiteollisuutemme tarpeista. Palkkojen alentaminen vaikuttaa suomalaisten tuotteiden kilpailukykyyn ulkomailla ja kotimaisen ostovoiman pienentyminen vähentää ulkomaisten tuotteiden kysyntää ja ostamista. Koska olemme, kuten muutkin, riippuvaisia viennistä, tällä voisi olla positiivinen vaikutus vientiimme.
Toisaalta palkkojen alentaminen luo ns ”lumipallo-efektin” kotimarkkinoille: pienempi palkka, pienempi ostovoima, kotimainen kulutus laskee, kotimaiset työpaikat vähenevät, asuntolainojen kysyntä hiipuu, rakentaminen vähenee yms. Pitkällä aikavälillä tämä merkitsee valtion ja kuntien verotulojen pienentymistä, jolloin julkista sektoria on entisestään leikattava ja tämä puolestaan merkitsee monille vähävaraisille selvää palvelujen vähenemistä. Ei ole varaa ostaa yksityisiä, eri tavalla hinnoiteltuja terveys- ja sosiaalipalveluja – paljon puhutun ”hyvinvointi-valtiomme” perusjalka murenee. Julkinen sektori kun ylläpitää suurelta osin tavallisten veronmaksajien palveluja.
Entä sitten eläkkeet? Palkkojen alentaminen merkitsee eläkemaksujen pienentymistä ja samalla tulevan eläkkeen pienentymistä. Jo nyt monet suomalaiset eläkeläiset elävät ns ”kädestä suuhun”: verojen, asumisen, ruoan ja lääkkeiden jälkeen käteen jää niin pieni rahamäärä, ettei se enää riitä elämiseen. Jo nyt monet eläkeläiset tinkivät jokapäiväisestä leivästään. Tästä ei pelasta budjettikurissa pysyminen, vaan johdonmukainen tulojen ja menojen tasapainottaminen niin, että kullekin jää määräosansa elämistä varten.
Pirkko Parjanen
KD:n Kymen piirin varapuheenjohtaja

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

SOTE-uudistus Kaakonkulmalla

Etelä - kymenlaakson kuntien edustajat olivat kuuntelemassa 11.11.14 Kotkassa seutufoorumissa kuntarakenneselvityksen tulosta. Samalla tuli asiaa myös SOTE-uudistuksen vaikutuksista tämän alueen kunnille.
Useamman esittäjän suulla kunnille lyötiin "madon luvut" pöytään. Kaikilla kunnilla talous sakkaa enemmän tai vähemmän ja sote- uudistus on sitten se kaiken huippu. Tämä soteen liittyvä kapitaatiomalli, millä rahat tuleviin sote-alueisiin kerättäisiin, on perin haasteellinen. Siinähän koko ERVA-alueen potti laitetaan yhteen ja tämä potti jaetaan koko alueelle tasapuolisesti. Eli Etelä - Kymenlaakson kuntien raha virtaa Helsingin seudulle. Suuret kaupungit hyötyvät ja pienet kunnat näivettyvät ellei niitä peräti saateta konkurssiin. Haminalle lisäkulut olisivat 6.4. miljoonaa ja koko seutukunnalle yhteensä 26,3 miljoonaa. Onko tätä todella pakko hyväksyä?
Tässä on yksi keppi kunnille, jolla patistetaan yhdentymiseen. Seutufoorumissa tuotiin selkeästi esille ns. yhden kunnan malli koko Etelä- Kymenlaaksoon, mutta itse en näe sitä ainoaksi vaihtoehdoksi.
Asennemuokkaus on tällä hetkellä tehokkaassa käytössä ja vain yksi vaihtoehto halutaan nähdään oikeaksi ratkaisuksi.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Haminan kouluverkko - haasteita täynnä?

 Haminan kouluverkkoa on käsitelty kaupungissa joidenkin valtuutettujen mukaan jo yli 10 vuotta. Minä olen ollut asian kanssa tekemisissä nyt ensimmäistä valtuustokauttani eli muutaman vuoden. Voiko haastellisempaa tehtävää olla kuin arvioida koulujen säilyttämistä tai niiden lakkauttamista? Jokaisen koulun osalta löytyy perusteluja, miksi se tulisi säilyttää ja toisaalta, miksi sen voisi lakkauttaa ilman, että lasten elämä siitä suuremmin hankaloituisi. Haasteena ovat vanhempien näkemykset, virkamiesten/- naisten näkemykset ja luottamushenkilöiden näkemykset. Nyt nämä eivät jostakin syystä kohtaa lainkaan.
Tänään valtuuston kokouksessa oli esitys Summan koulun lakkauttamisesta läntisestä kouluverkosta. Kaupunginhallituksessa Kokoomuksen 3 edustajaa ja kristillisdemokraattien 1 edustaja äänesti lakkautuksen puolesta, SDP:n edustajat ja perussuomalaisten edustaja äänesti tyhjää ja Keskusta edotti Poitsilan koulua. Tämän perusteella valtuustoon tuli esitys Summan koulun lakkauttamisesta. Nyt samainen Kokoomuksen ryhmä teki tavallaan omaan esitykseensä vastaesityksen eli asia palautettiin uudelleen valmisteluun samoin perustein, kun se aikaisemmin kaupunginhallituksessa hyväksyttiin. Toinen syy oli tierto siitä, ettei alkuperäinen esitys tule menemään valtuustossa läpi. Ei siis kannata antaa kuntalaisille kuvaa, että vain Kokoomus on Summan koulun lakkauttamisen kannalla. Krsitllidemokraattien ( johon itsekin kuulun) kannat eivät olleet yhtenevät ja onnkesi omassa ryhmässä voimme olla asioista eri mieltä. Minun näkemykseni on luettavissa puheenvuoro-sivulla ( jos vain saan ladattua sen sinne).
Minusta keskeistä on käsitellä koko kouluverkko kokonaisuutena. Koulujen lakkauttamisten puolesta puhuu kaupungin heikko taloudellinen tilanne, oppilasmäärien selvä lasku ( kouluissa on tilaa, lähes 300 oppilaspaikkaatäytettävänä) ja tuntikehyksen parantaminen. Nyt tuntikehys on minimissään ja tämä vaikuttaa opetuksen laatuun.
Tosi asiaan näen sen,että kouluja tullaan perustellusti lakkauttamaan. Toivon mukaan vanhat ( Hamina ja Vehkalahti) jo poistuneet kuntarajat eivät ole kummittelemassa. Sisäilmaltaan ongelmalliset koulut on syytä sulkea ja rakentaa muutama uusi koulu tilalle. rahoituksesta tulee haaste, mutta mehän haluamme laspille tervellisen ja turvallisen koulun, eikö?
Haminan palveluverkossa riittää kyllä muuta karsittavaa ennen kouluja, esimerkiksi toinen kirjasto ja uimahalli. Pienelle kaupungille riittää kutakin yksi, kunhan se on hyvä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Sotekommentit ja Kela

Kelan Liisa Hyssälä oli Ylen aamutv:ssä keskustelemassa uudesta SOTE- uudistuksesta. Samalla tuli esille eri sosiaalietuudet ja niiden muuttaminen tälle vuosisadalle. Näin asian ainakin ymmärsin. Monessa asiassa olin hänen kanssaan samaa mieltä. Etenkin näkemys siitä, että mahdollistaisimme vanhemmille omien lasten hoidon kotona tukemalla sitä riittävästi. Mitään kiirettä äitien saamiseksi työelämään ei ole, koska työllisyys nyt on sitä , mitä se on. Tässä tapauksessa molemmat osapuolet hyötyvät. Lapset saavat hyvän hoidon kotona ja työttömyysluvut eivät ole aivan pilvissä.

Toinen miettimisen arvoinen asia on omaishoitajat. Heidän ansiokasta työtään tulisi tukea riittävästi ja vieläpä kannustaa omaisia tähän toimintaan. Monet omaiset olisivat valmiita hoitamaan ikääntyneitä läheisiään, jos tämä vain taloudellisesti mahdollistettaisiin. Se olisi yhteiskunnalle edullista ja ikääntyneet saisivat omaiset lähelleen. Omaishoitajilla tulisi olla samantasoinen omaishoidontuki koko maassa. Miten olisi, jos omaishoitajilla olisi se niin sanottu kuukausittainen perustulo, jos he jäävät hoitamaan ikääntyneitä läheisiään. Tämän lisäksi he saisivat vielä hoitotuen, jonka turvin he pärjäisivät. Tällöin säästyisi kotihoidon palvelut, hoivakodin palvelut ym. Samalla kyseisen henkilön työpaikka voisi työllistää nuoren oman alansa työhön (kuten vuorotteluvapaassa, mutta useammaksi vuodeksi). Näin nuori pääsee rakentamaan omaa elämäänsä eteenpäin. Parempi se on kuin olla työttömänä työnhakijana. Keskeistä tässä olisi tietysti se, ettei tämä "omaishoidon ajanjakso" vähennä tulevaa eläkettä, vaan eläke lasketaan sen mukaan, kun ko. henkilö olisi ollut normaalisti töissä eläkeikäänsä saakka. Voisiko toimia?

Mietteitä, mietteitä

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Venäläiset tulee?

Tänään Kymen Sanomissa Virolahden kunnanjohtaja on ahdistunut tonttien vähäisyydestä ja kuntalaisten mahdollisen heikosta venäjänkielen taidosta. Miksi? Ymmärrän, jos kyseessä ovat rajan toiselta puolelta käymään tulevat turistit ja heidän palvelunsa. Jos kyseessä on paikkakunnalle ja Suomeen muuttavat venäläiset, komentti on hieman ihmeellinen. Eikö ole paikallaan, että maahan muuttava ( vapaaehtoisesti) henkilö opettelee ko. kielen siten, että asiointi sujuu? Miksi meidän tulee opetella venäjän kieli eikä toisinpäin. Venäläisten määrää kasvaa Suomessa ja etenkin Kaakkois-Suomessa. Siihen en ota kantaa, onko tämä terve ilmiö. Terve ilmiö ei mielestäni ole se, että Suomi on valmis myymään maansa venäläisille, ottamaan venäjän kielen ja ruplan käyttöön euron rinnalle. Päiväkoteja, kouluja ja yleistä asiointia toivotaan venäjänkielisinä ja kunnat lähtevät tähän kilvan mukaan. Milloin olemme menneet liian pitkälle ja havaitsemme sen liian myöhään. Virolla on terve suhtautuminen "isoon veljeen". Ei turhaa pokkurointia, vaan massa maan tavalla. Se ei ole vähentänyt venäläisten turistien määrää Virossa. Tätähän Suomessa pelätään. Jos heitä ei palvella viimeisen päälle, he eivät tule Suomeen. Kaakkois-Suomessa on unohdettu, että turisteja on myös muista ilmansuunnista. Miten ruotsalaiset ja ruotsinkieli. Englanti on valtakieli, mutta esim. Haminan uimahallissa sitä kieltä ei juuri näy. Pääpaino on venäjänkielessä ja tietysti suomenkielessä. Voisiko olettaa, että venäläiset hallitsevat englannin? Todennäköisesti hallitsevat, mutta miksi käyttää, kun oman kielen vaade menee näin hyvin läpi.
Virolahden kunnanjohtaja toivoi, että jopa siivoojien tulisi osata jollain tasolla venäjää eikä niin päin, että venäläiset voisivat edes jollain tasolla toimia vaikka englanniksi. Mitä tulevaisuudessa? Saavatko Suomalaiset omassa maassaan palveluja venäläisiltä, jotka osaavat edes jollain tasolla Suomea vai olemmeko jo osa jotain muuta?
Ei tule unohtaa venäjän pesidentin kommentteja siitä, että he puolustavat kansalaisiaan ( ja heidän oikeuksiaan) kaikin keinoin missä päin maailmaa tahansa. Suomi on aika lähellä. Miten se sanonta kuulukaan "kun .... antaa pikkusormen, se vie kohta koko käden".

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Vapaat uhrautujat

Suomi nousuun hyvinvointivaltion romuttamisen kautta. paluu 50- ja 60-luvun luokkayhteiskuntaan. Tehdään ekologinen teko ja mahdollisetaan matkustaminen vain rikkaille. Tässä ajassa maapallon määräysvaltaa käyttää raha ja markkinat. Näin on ollut kaiketi aina, mutta nyt yhä selvemmin. talouselämä lehdessä kirjoitettiin taannoin, että Suomen tulevaisuus kaipaa asian puolesta uhrautujia. Nykyiset poliitikot haluavat turvata vain oman paikkansa. Näin päätökset jäävät torsoksi, koska kukaan ei halua tehdä poliittista itsemurhaa, kuten presidentti Ryti aikanaan. Hän uhrautui muiden puolesta. Mitä uhrautumista tänään tarvitaan? Milloin todella haastetaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet ja miksi? Onko haaste yhtä kuin rakenteiden romuttaminen? Nyt on uskallettu puhua vain siitä, että näin ei voi jatkua, tähän meillä ei ole varaa. Asennemuokkasusta parhaimmillaan.

Uudistukset ovat monella alueella varmaan tarpeen, mutta tarpeen on myös arvioida, kenen kustannuksella ja kenen hyväksi ne toteutetaan.

Porvoon torilla 6.10.22

   PORVOON MARKKINAT 6.10.- 7.10.2022 Tänään Kristillisdemokraattien SUOMEEN SUUNNANMUUTOS-kiertue paikalla Porvoon torilla. Sää ei kyllä su...