SUOMENKIELEN asema

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN                                          9.9.2021

 

otsikko: ” Suomea, kiitos!”

Pormestari Juhana Vartiaisen mielestä Helsingin voisi muuttaa englannin kieliseksi kaupungiksi. Tällöin siellä toimivilta ja asuvilta henkilöiltä ei enää vaadittaisi kumpaakaan virallista kieltämme, ei suomea eikä ruotsia.

Kiitos, mutta ei kiitos!

Vanha toteamus ”maassa maan tavalla” pätee edelleen myös kielikysymyksessä: Ranskassa puhutaan ranskaa, eikä Japanissa puhuta englantia, vaan japania. Tämän mukaisesti maahan tulijoilta, olivatpa ne huippuammattilaisia tai muita maahan muuttajia, tulee edellyttää ainakin jonkintasoista maan kielen hallintaa. Vaikka ”hoono soomi” voi johtaa väärinkäsityksiin missä tahansa työpaikassa, se on paljon parempi kuin että meidän pitää osata englantia voidaksemme työskennellä tai hoitaa asioitamme.

Jos pormestarin tavoitteena on saada hyviä huippuasiantuntijoita, voi heiltä osaajina edellyttää suomen kielen taitoa – heillä rahkeet riittävät! Ja jos Hesariin (HS 26.8.) on uskominen, eivät tänne tulleet asiantuntijat monikaan taida tulla jäädäkseen: muuten kiva, mutta palkka ei riitä. Sama kielivaatimus koskee myös maahanmuuttajia: sopeutuminen, kotouttaminen alkaa ”äidinkielestä”, suomen kielestä, uudessa ”isänmaassa”, Suomessa. Samma på svenska!

näitä pohtien

 

Neljäs valtiomahti

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN, neljäs valtiomahti            11.10.2021

otsikko: ”Neljäs valtiomahti”

Montesquien vallan kolmijaon mukaisesti toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta on hallitusmuodossamme eriytetty toisistaan. Ensimmäistä valtiomahtia, lainsäätämis- ja poliittista päätösvaltaa, käyttää eduskunta, toista toimeenpanovaltaa valtioneuvosto (hallitus) ja kolmatta tuomiovaltaa edellisistä riippumaton ja niitä myös valvova oikeuslaitos. Enemmistöhallitusten maassa vallan kolmijako ei toteudu aivan täydellisesti, koska usein samat ihmiset tekevät päätöksiä eduskunnassa ja toimeenpanevat ne valtioneuvostossa, tulevilla hyvinvointialueilla ja kunnissa.

Ns ”neljäs valtiomahti” on edellisistä riippumaton lehdistö ja joukkotiedostusvälineet. Median tehtävänä ”vallan vahtikoirana” on puuttua virheellisesti tai puutteellisesti tai asianomaisia kuulematta valmisteltuihin ja päätettyihin asioihin. Samalla ”vallan vahtikoiran” tulee kriittisesti tuoda esiin vallan väärinkäytöksiä, kuten esim ”Pandoran paperit” osaltaan kertoivat.

Tämän tehtävän hyvä hoitaminen on keskeistä demokratiassa: sanan-, mielipiteen- ja julkaisemisen vapaus tulee turvata ja samalla on pidettävä huoli siitä, että media tukeutuu faktoihin.

Yhtä tärkeää on se, että media kohtelee asiallisesti, ketään korostamatta tai painamatta kaikkia kansalaisia, myös poliitikkoja ja poliittisia puolueita. Joka kuukausi julkaistavat gallupit poliittisten puolueiden kannatuksesta on demokratiaan kuuluva väline, mutta on aiheellista kysyä niiden tarkoitusperiä. Helposti käy niin, että ne ohjailevat ihmisten päätöksen tekoa – haluan olla ns ”voittajan puolella”. Silloin gallupin tavoite on manipuloida äänestäjää. Lisäksi gallupeista puuttuu ”Suomen suurin puolue”, ns ”nukkuvien puolue”, joka sai kevään kuntavaaleissa murskavoiton, kun yli 40 % meistä jätti äänestämättä. Miksiköhän, gallupeista huolimatta vai niiden johdosta?

näitä pohtien