Kohti parempaa hyvinvointia

 

 JULKAISTU MIELIPIDEKIRJOITUS  16.12.2021

Kohti parempaa hyvinvointia

Kun edesmenneen, Joutsenossa syntyneen appeni, piti poikana ennen sotia päästä ”oikeaan lääkäriin”, tuli lähteä Viipuriin.

Sitten kehittyi ns ”kunnanlääkäri” systeemi ja lopulta Kansanterveyslain myötä tulivat moniammatilliset lähipalvelut terveyskeskusten myötä. Oli ”omalääkäri”, joka tunsi pääsääntöisesti asiakkaansa, pystyi ohjaamaan nopeastikin eteenpäin eri ammattihenkilöille, ja oli alueen omat hoitajat, jotka tunsivat asiakkaansa – varsin hyvin toimiva hoitoketju, joka valitettavasti eri syistä johtuen murentui.

Nyt luomme uusia hyvinvointialueita, joiden tavoitteena ovat yhdenvertaiset, laadukkaat ja helposti saatavat palvelut kaikille alueen asukkaille, koskien niin sosiaali- ja terveyspalveluja kuin palo- ja pelastustoimea. Nämä edellyttävät riittävää ammattitaitoista ja hyvinvoivaa henkilöstöä, josta nyt on selvä puute. Melkoisen haasteen tuo taloudellistakin panosta edellyttävä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, etenkin kun samaan aikaan pyritään hillitsemään kustannusten kasvua. Sama koskee myös palo- ja pelastustoimea ja sen resursseja. Kustannusten kasvun hillitseminen edellyttää kuntien ja hyvinvointialueen saumatonta yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Julkinen terveydenhuoltomme kaipaa toki parantamista, etenkin panostusta sekä ennalta- ehkäisevään perusterveydenhuoltoon että vaikuttaviin nykypäivän hoitokäytäntöihin. Perusterveydenhuollon oikea kehittäminen säästää tulevaisuudessa huomattavassa määrin veroeuroja vähentäessään kallista erikoissairaanhoitoa. Samoin hoitoketjuja voidaan nopeuttaa huolehtimalla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumattomasta yhteistyöstä, jossa ihminen siirtyy sujuvasti eteenpäin hoitoketjussa. Pullonkaulat tulee avata ja panostaa hoitoketjujen ongelmakohtien poistamiseen. Tässä auttaa paljon myös avoin vuoropuhelu palvelujen käyttäjien kanssa. Erilaiset asiakaspalautteet ja hyvinvointialueen asukkaiden äänen kuuluminen palveluja kehitettäessä on avain toimiviin palveluihin koko hyvinvointialueella.

Pirkko Parjanen

Aluevaaliehdokas, KD

 

                        Olen mukana ehdokkaana aluevaaleihin Itä-Uudellamaalla. Me kaikki tiedämme, että hyvinvointialueen tavoitteena on varmistaa alueen asukkaiden ja toimintaympäristön turvallisuus, hyvinvointi ja terveys. Tämä toteutuu yhteistyöllä eri kuntien kesken ja takaamalla riittävät resurssit niin sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuin palo- ja pelastustoimelle. Kuntien välinen yhteistyö ja luottamus on keskeistä. Hyvinvointialueen kehittäminen ei onnistu, ellemme huolehdi myös siitä, että hyvinvointialueen henkilöstö ja asukkaat ovat mukana kehittämässä palveluja ja niiden sisältöä.

" Uudistuksessa halutaan vahvistaa asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä ja päätöksentekoon". Näin kirjaa valtioneuvosto. Miten tämä käytännössä toteutetaan siten, että tämä tavoite todella toteutuu käytännössä.

On ehdotettu: Keskustelu ja kuulemistilaisuuksia, jotka ovat todella tarpeen, jos ei halua alati näitä nettikyselyjä. Toiseksi on ehdotettu, että palvelujen käyttäjien edustajia valitaan hyvinvointialueen toimielimiin. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kolmanneksi toivotaan palvelujen käyttäjiä mukaan palveluiden suunnitteluun. Asiakaspalaute on toki tarpeen, mutta sen tulisi myös tuottaa niitä toivottuja muutoksia. Tässä muutamia.

Hyvinvointialueelle tulee perustaa vanhusneuvosto, vammaisneuvosto ja nuorisovaltuusto. tarkoitus on valita nämä henkilöt hyvinvointialueen kunnissa toimivien vastaavien vaikuttamistoimielinten jäsenistä siten, että kustakin vaikuttamiselimestä valitaan yksi edustaja...siis joka kunnasta. Kuntien osalta nuorisovaltuuston jäsenet ovat päässeet hyvin osallistumaan eri lautakuntien kokouksiin. Monissa kunnissa heillä on myös kaupunginvaltuustossa puhe- ja läsnäolo-oikeus. Miksi tätä samaa oikeutta ei ole vanhusneuvoston ja vammaisneuvoston jäsenillä. Tätä olen miettinyt paljon. Näillä toimielimillä tulee olla enemmän sananvaltaa hyvinvointialueen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun, toteuttamiseen ja seurantaan asioissa, jotka koskevat juuri heitä.

Hyvinvointialueelle ollaan kehittämässä osallisuusohjelmaa, joka sisältää tarkemmin sen, miten asukkaiden osallisuus ja osallistuminen käytännössä toteutetaan alueella. Miten saada kaikkien ääni kuuluviin?

                       

Leveät hartiat- parempaa hyvinvointia?

 

        Mielipidekirjoitus lehteen Uusimaa ja Itäväylä Porvoon alueella.
        

MIELIPIDEKIRJOITUS  21.11.2021

Leveät hartiat- parempaa hyvinvointia?

Kun edesmenneen, Joutsenossa syntyneen appeni, piti poikana ennen sotia päästä ”oikeaan lääkäriin”, tuli lähteä Viipuriin.

Sitten kehittyi ns ”kunnanlääkäri” systeemi ja lopulta Kansanterveyslain myötä tulivat moniammatilliset lähipalvelut terveyskeskusten myötä. Oli ”omalääkäri”, joka tunsi pääsääntöisesti asiakkaansa, pystyi ohjaamaan nopeastikin eteenpäin eri ammattihenkilöille, ja oli alueen omat hoitajat, jotka tunsivat asiakkaansa – varsin hyvin toimiva hoitoketju, joka valitettavasti eri syistä johtuen murentui.

Nyt luomme uusia hyvinvointialueita, joiden tavoitteena ovat yhdenvertaiset, laadukkaat ja helposti saatavat palvelut kaikille alueen asukkaille. Tämä edellyttää riittävää ammattitaitoista ja hyvinvoivaa henkilöstöä, josta nyt on selvä puute. Melkoisen haasteen tuo taloudellistakin panosta edellyttävä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, etenkin kun samaan aikaan pyritään hillitsemään kustannusten kasvua. Kustannusten kasvun hillitseminen edellyttää kuntien ja hyvinvointialueen saumatonta yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Julkinen terveydenhuoltomme kaipaa toki parantamista, etenkin panostusta sekä ennalta- ehkäisevään perusterveydenhuoltoon että vaikuttaviin nykypäivän hoitokäytäntöihin. Perusterveydenhuollon oikea kehittäminen säästää tulevaisuudessa huomattavassa määrin veroeuroja vähentäessään kallista erikoissairaanhoitoa. Samoin hoitoketjuja voidaan nopeuttaa huolehtimalla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumattomasta yhteistyöstä, jossa ihminen siirtyy sujuvasti eteenpäin hoitoketjussa. Pullonkaulat tulee avata ja panostaa hoitoketjujen ongelmakohtien poistamiseen. Tässä auttaa paljon myös avoin vuoropuhelu palvelujen käyttäjien kanssa. Erilaiset asiakaspalautteet ja hyvinvointialueen asukkaiden äänen kuuluminen palveluja kehitettäessä on avain toimiviin palveluihin koko hyvinvointialueella.

Pirkko Parjanen

Porvoo, KD

                       

 

      Hyvää tätä päivää, 

    tänään joulukuun 1. päivä ja tästähän jouluiset puuhat oikein alkavat. Joulutorit avautuu ja toivottavasti     saamme nauttia valkoisesta joulusta. Olen jälleen kirjoitellut lehtiin omia näkemyksiäni  hyvinvointialueiden kehittämisestä ym. laitan niitä tänne blogin sivuille ja toivottavasti ne herättävän ajatuksia.

    Muovipullo, roskaaminen on aikamme murhe

Lähtiessään mopoautollaan Porvoon tuomiokirkon kupeelta nuori mies pudotti kadulle muovipullon, jonka ohikulkenut 60 + ”boomeri” laittoi viereiseen roskakoriin. Toinen nuori heittelee roskansa maahan ”boomerin” poimittavaksi, toiset nuoret kovistelevat ”boomereita” luonnon tuhoamisesta sekä ilmastokokouksissa että eduskunnassa, kuten viime päivinä olemme kuulleet ja nähneet. Olemme kuitenkin pyrkineet rakentamaan hyvää tulevaisuutta lapsillemme ja lapsenlapsillemme käytettävissä olevin keinoin. Jossain olemme onnistuneet, jossain emme…

Ilmastonmuutos koskettaa varmasti meitä kaikkia. Muutos alkaa jokaisen asenteista, jokaisesta ”muovipullosta”. Siinä missä meitä vanhempia ikäluokkia muistutetaan omasta vastuustamme, on aiheellista kysyä nuoremmilta: oletko valmis luopumaan mopoautostasi, käsistä putoavista muovipulloista, uudesta älypuhelimestasi, muotivaatteistasi, laskettelumatkoistasi jne – mistä itse kukin meistä on valmis luopumaan Telluksen tulevaisuuden hyväksi?

Pirkko Parjanen

                                            

SUOMENKIELEN asema

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN                                          9.9.2021

 

otsikko: ” Suomea, kiitos!”

Pormestari Juhana Vartiaisen mielestä Helsingin voisi muuttaa englannin kieliseksi kaupungiksi. Tällöin siellä toimivilta ja asuvilta henkilöiltä ei enää vaadittaisi kumpaakaan virallista kieltämme, ei suomea eikä ruotsia.

Kiitos, mutta ei kiitos!

Vanha toteamus ”maassa maan tavalla” pätee edelleen myös kielikysymyksessä: Ranskassa puhutaan ranskaa, eikä Japanissa puhuta englantia, vaan japania. Tämän mukaisesti maahan tulijoilta, olivatpa ne huippuammattilaisia tai muita maahan muuttajia, tulee edellyttää ainakin jonkintasoista maan kielen hallintaa. Vaikka ”hoono soomi” voi johtaa väärinkäsityksiin missä tahansa työpaikassa, se on paljon parempi kuin että meidän pitää osata englantia voidaksemme työskennellä tai hoitaa asioitamme.

Jos pormestarin tavoitteena on saada hyviä huippuasiantuntijoita, voi heiltä osaajina edellyttää suomen kielen taitoa – heillä rahkeet riittävät! Ja jos Hesariin (HS 26.8.) on uskominen, eivät tänne tulleet asiantuntijat monikaan taida tulla jäädäkseen: muuten kiva, mutta palkka ei riitä. Sama kielivaatimus koskee myös maahanmuuttajia: sopeutuminen, kotouttaminen alkaa ”äidinkielestä”, suomen kielestä, uudessa ”isänmaassa”, Suomessa. Samma på svenska!

näitä pohtien

 

Neljäs valtiomahti

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN, neljäs valtiomahti            11.10.2021

otsikko: ”Neljäs valtiomahti”

Montesquien vallan kolmijaon mukaisesti toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta on hallitusmuodossamme eriytetty toisistaan. Ensimmäistä valtiomahtia, lainsäätämis- ja poliittista päätösvaltaa, käyttää eduskunta, toista toimeenpanovaltaa valtioneuvosto (hallitus) ja kolmatta tuomiovaltaa edellisistä riippumaton ja niitä myös valvova oikeuslaitos. Enemmistöhallitusten maassa vallan kolmijako ei toteudu aivan täydellisesti, koska usein samat ihmiset tekevät päätöksiä eduskunnassa ja toimeenpanevat ne valtioneuvostossa, tulevilla hyvinvointialueilla ja kunnissa.

Ns ”neljäs valtiomahti” on edellisistä riippumaton lehdistö ja joukkotiedostusvälineet. Median tehtävänä ”vallan vahtikoirana” on puuttua virheellisesti tai puutteellisesti tai asianomaisia kuulematta valmisteltuihin ja päätettyihin asioihin. Samalla ”vallan vahtikoiran” tulee kriittisesti tuoda esiin vallan väärinkäytöksiä, kuten esim ”Pandoran paperit” osaltaan kertoivat.

Tämän tehtävän hyvä hoitaminen on keskeistä demokratiassa: sanan-, mielipiteen- ja julkaisemisen vapaus tulee turvata ja samalla on pidettävä huoli siitä, että media tukeutuu faktoihin.

Yhtä tärkeää on se, että media kohtelee asiallisesti, ketään korostamatta tai painamatta kaikkia kansalaisia, myös poliitikkoja ja poliittisia puolueita. Joka kuukausi julkaistavat gallupit poliittisten puolueiden kannatuksesta on demokratiaan kuuluva väline, mutta on aiheellista kysyä niiden tarkoitusperiä. Helposti käy niin, että ne ohjailevat ihmisten päätöksen tekoa – haluan olla ns ”voittajan puolella”. Silloin gallupin tavoite on manipuloida äänestäjää. Lisäksi gallupeista puuttuu ”Suomen suurin puolue”, ns ”nukkuvien puolue”, joka sai kevään kuntavaaleissa murskavoiton, kun yli 40 % meistä jätti äänestämättä. Miksiköhän, gallupeista huolimatta vai niiden johdosta?

näitä pohtien

 

”Sirkushuveja?”

Jo antiikin roomalaiset tarjosivat sirkushuveja, pitääkseen kansan tyytyväisenä.

Tänään kansalle tarjotaan ”sirkushuveja” mm. moottoriurheilun muodossa, jossa kilpa-ajajat tiimeineen kisaavat niin asfaltilla kuin veden päällä – ja me hurraamme mukana.

Samaan aikaan maija ja matti meikäläisen asiointia autolla kaupassa, terveysasemalla, ystävän luona ja vaikkapa teatterissa käyntiä moititaan.

Mutta milläpä muulla keinolla monet meistä pystyvät hoitamaan arkisia asioitaan, kuin polttomoottoriautolla? Arjen palvelut kun haja-asutusalueilla ovat kilometrien päässä. Eikä työssäkään käynti suju monilta vuoro-, yö- tai viikonlopputöissä ilman autoa: ei, vaikka potisimme huonoa omaatuntoa. Lisäksi monella ei ole mahdollisuutta taloudellisesti hankkia mm. sähköautoa. Muutaman tonnin tuki valtiolta on häpeämättömän mitätön summa.

Ja formula tähdet kiertävät rataansa: miksi Elokapina ei mene istumaan formularadalle? Kisatiimit lentävät ympäri maailmaa niin formulan kuin muiden vastaavien ”sirkushuvien” vuoksi – eikä kukaan vaadi moottoriurheilun kieltämistä. Ja miljonäärit kisaavat raketeillaan ”puhtaasti” avaruuteen…

Eipä paljon puhuttu EU:n ilmastostrategiakaan puuttunut näihin ”moottoriurheilun sirkushuveihin” – miksiköhän?

 

Mielipidepalastalla Uusimaa-lehdessä pohdin olemmeko siirtymässä harvainvaltaan? Ennen oli tavoitteena päästä kunnanvaltuustoon ja kirkkovaltuustoon, jotta pääsee poliittisessa urassa eteenpäin kohti kansanedustajan pakkaa tai vaikka vielä europarlamenttiin.

Nyt suuntana on päästä joka tasolle päättämään ja samat ihmiset. Eduskunnasta tavoitellaan paikkaa kuntatasolle ja tulevaisuudessa myös maakuntatasolle. Mitä me äänestäjät teemme? Äänestämme samaa henkilö joka tasolle, koska hän vaikuttaa luotettavalta ja turvalliselta valinnalta. Näinhän se menee..., mutta onko se demokratian kannalta edullista.

otsikko: ”Harvainvaltaako?”

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota siihen, kuinka työskentely eri luottamustehtävissä niin valtion hallinnossa kuin paikallistasolla on entistä enemmän aikaa vievää. Hyvän poliittisen päättäjän kun tulee ”tehdä kotiläksynsä”, eli perehtyä riittävän hyvin käsiteltäviin asioihin. Lisäksi hänen tulee olla tavoitettavissa ja vastata kansalaisten tiedusteluihin. Ohessa pitää huolehtia oman puolueen asioista ja luoda hyviä verkostoja eri tavoin.

Kaikki tämä vie paljon aikaa – eikä unohtaa sovi perhettä, läheisiään eikä leipätyötään.

Eipä ihme, että Jaakko Jalonen kiinnitti huomiota siihen työmäärään, joka esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtajalla on (UM 23.6.21). Tehtävän hyvä ja asiallinen hoitaminen edustustilaisuuksineen kaikkineen vastaa jo osa-aikatyötä. Tällöin vastaan tulee myös se, miten rahallisesti tämäkin luottamustehtävä korvataan.

Mutta huomio kannattaa kiinnittää nimenomaan siihen, kuinka kansanedustajilla, jotka myös valittavat työmääräänsä ja siihen kuluvaa aikaa, voi olla aikaa toimia vielä kunnan valtuutettuina, saati tulevaisuudessa myös maakuntatasolla? Vaikka he olisivat kuinka tehokkaita ja aikaan saavia, on perusteltua kysyä, pitääkö kansanedustajien vielä ehtiä kuntiensa valtuustoihin – vai keräävätkö he vain ääniä omalle puolueelle ja tulevalle varajäsenelle.

Puhumattakaan tulossa olevista maakunnista ja niiden valtuustoista – kuinka yksi henkilö voi menestyksekkäästi toimia samaan aikaan kansanedustajana, uuden maakunnan edustajana ja kunnan valtuutettuna? Kaikki nämä luottamustoimet vaativat niin aikaa, osaamista kuin paneutumista. Siitäkin huolimatta, että kokee olevansa politiikan ammattilainen.

Pirkko Parjanen

Porvoon KD:n paikallisosaston varapj

 Kuntavaalien vaalipäivä tänään 13.6.2021

Olen ehdolla Porvoossa, jossa minua ei nyt juurikaan tunneta johtuen osittain Koronasta ja omasta motivaatiosta olla esillä kaikkialla uutena Porvoolaisena.

Sitähän vaalityö on, että on esillä joka paikassa ja osoittaa kiinnostusta kaikkeen mahdolliseen.

On tehtävä itsensä "tykö". Kaikki eivät vain ole sellaisia ihmisiä, vaikka haluavat vaikuttaa oman kuntansa päätöksentekoon ja politiikkaan.

Toisaalta me ihmiset olemme siinä määrin turvallisuushakuisia, että valitsemme usein saman ehdokkaan vuodesta toiseen. Tämä onkin monen ehdokkaan tavoite. Päästä kerran kunnolla läpi, jonka jälkeen ei enää tarvitse huolehtia poliittisesta tulevaisuudesta. Luotettavat kannattajat pitävät sinut samassa asemassa vuodesta toiseen. Kun luottamuksen on ansainnut, se säilyy vaikka tuon 40 vuotta, kuten monen kansanedustajan kohdalla.

Hyvää vaalipäivää kaikille!

Liikunta ja kaavoitus Porvoossa

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN, alueiden tasapuolinen kehitys ja hoito

 

otsikko: ”Pois risut ja männynkävyt – alueet siistiksi!”

 Porvoon kaupungilla on varsin suuri suuntainen ja perusteltu investointisuunnitelma vuoteen 2025 asti. Hyvä niin, koska listassa olevat asiat vaikuttavat niin asukasviihtyisyyteen kuin houkuttelevat uusia asukkaita hyvien peruspalvelujen äärelle. Suunnitelmassa olevat kohteen lisäävät Porvoon pito-, veto- ja elinvoimaa eri tavoin.

Huomioni kuitenkin kiinnittyy kahteen asiaan: 1) alueiden tasapuoliseen kehittämiseen ja siistimiseen ja 2) eritasoisten liikuntamahdollisuuksien huomioimiseen eri kaupunginosissa kuntalaisia kuunnellen.

Yksi Porvoon vetovoima tekijä on vanha kaupunki, jonne tulevat näkevät myös vähemmän mairittelevan Ratakadun, vanhan pienteollisuusalueen ympäristöineen. Kivenheiton päässä vanhasta kaupungista kun on alue, joka on suorastaan ”jätetty Herran haltuun”. Sen on rauhassa annettu pusikoitua ja ränsistyä – vähemmän kaunis ”esipiha” vanhalle kaupungille.

Toinen on se, että vaikka Porvoo kiitettävästi satsaa kuntalaisten liikuntamahdollisuuksiin ja luo niihin hyviä edellytyksiä, kuitenkin esim. ikääntyvien ja eri tavoin liikuntarajoitteisten liikuntamahdollisuudet näyttävät olevan varsin rajalliset. Eivät kaikki 70 + ikäiset eri syistä johtuen ole enää huippukunnossa: elämä kun tuo aina omia rajoitteitaan mukanaan. Tästä johtuen mm. Kokonmäen liikuntakeskuksen tulisi mahdollistaa myös eri tavoin liikuntarajoitteisten liikuntamahdollisuudet, kuten ikääntyneille soveltuva liikuntapuisto välineineen.

Kokonniemen liikunta-alueen suunnitteluun tulee ottaa mukaan myös vanhusneuvoston ja vammaisneuvoston edustajia. Toivottavasti näin on jo tehty.

Ei kai uusi kotikaupunkini Porvoo ole tarkoitettu vain hyväkuntoisille aktiiviliikkujille, unohtaen elämän tuomat rajoitteet,

 

LIIKUNTAPUISTOT

  Yksi kunnan keskeisistä tehtävistä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Tähän voisi vielä lisätä, että asukkaiden ikää ja toimintakykyä katsomatta. Liikkumisen tulisi olla esteetöntä ja kaikille sopivia liikuntapuistoja tulisi olla tarjolla. Tällä hetkellä Porvoossa on liikuntapaikkoja enimmäkseen hyväkuntoisille aktiiviliikkujille. Eri kaupunginosissa olisi hyvä olla myös sopivia liikuntapuistoja toimintakyvyltään heikentyneille kuntalaisille. Ne voisivat olla koulujen yhteydessä, koska ne laitteet sopivat kaiken ikäisille ja tukisivat kaupunginosan yhteisöllisyyttä.

Porvooseen rakennettiin upeat raput rappuharjoittelua varten. Yli 300 rappua Kokonniemen liikuntakeskukseen. Jos henkilöllä on jo polvikulumat, nämä raput eivät enää sovellu harjoitteluun. Pääset kyllä raput ylös, mutta alastulo on jo kivuliasta. Miksi vieressä ei ole ihanaa vaijerilaskeutumista, niin voisi toteuttaa harjoittelua yhteen suuntaan? Tämä on yksi osoitus siitä, että tietty osa kuntalaisista ei juurikaan hyödy uusista kohteista.

Eräs mielipidekirjoitus, joka on ollut lehdessä.

otsikko: ”Ajoissa hoitoon”

Viime vuosina on entistä enemmän ja painokkaasti korostettu sitä, että kansanterveyden ja kunkin kansalaisen kannalta on tärkeää hakeutua ja päästä viivytyksettä hoitoon ja tutkimuksiin erilaisten vaivojen ilmentyessä. Tällöin myös kalliimmat erikoissairaanhoidon kustannukset voidaan jopa välttää. Tämä ennaltaehkäisy on tärkeää niin kansalaisten fyysisten vaivojen kuin henkisen jaksamisen kannalta.

Vaikka korona epidemia, ymmärrettävästi, sitoo julkisen terveydenhuollon resursseja, ei voi olla niin, että ”korona-alttarille” uhrataan kansalaisten kannalta tärkeä ennaltaehkäisevä ja kiireetön terveydenhoito. Eli: kun huomaan tarvetta selittää ilmenneitä vaivoja ja huolta lääkärille tai terveydenhoitajalle, tulisi järjestyä aika terveyskeskuksesta etupainotteisesti.. Ei voi eikä saa olla niin, että minut ohjataan soittamaan parin viikon päästä, josko aikoja julkisessa terveydenhuollossa on tarjota tai sitten ei ole. Kaikilla kun ei ole varaa yksityisiin palveluihin.

Sama koskee ennaltaehkäisevää suun terveydenhuoltoa: ei kai voi olla niin, että jokaisen meidän tulisi paikata omatoimisesti itse hampaamme? Viime tutkimukset kertovat vahvasti siitä, että hammastarhallamme ja sen hoidolla on suuriakin vaikutuksia kokonaisvaltaiseen terveydentilamme. Hampaat tulee säännöllisesti tarkastaa, jolloin ennalta ehkäistään mahdollisesti kehittyviä pahempia vaivoja ja sairauksia.

Nyt kaikki panokset ovat akuutissa sairaanhoidossa ja koronan taltuttamisessa. Kuinka paljon jää vakavia sairauksia diagnosoimatta ajoissa? Omahoito on tärkeää, mutta silläkin on rajansa.

Kirjoitus on ajalta, jolloin Korona ohitti kaikki muut hoidot ja toimenpiteet. Onneksi osaamme ehkä jatkossa valmistautua uusiin pandemioihin, sillä tuskin tämä tähän Koronavirukseen jää.  Eivät kaikki muut sairaudet lopu kuin seinään, vaan ihmiset tarvitsevat hoitoa myös ns. yleisesti tunnettuihin vaivoihin, vaikka viruksia tulee ja menee. Aikanaan tultaneen vielä päätymään siihen lopputulemaan, että virus tai bakteeri on monen taudin ja sairauden taustalla. Mikä on sitten se laukaiseva tekijä?

 Hyvää tätä päivää,

aikaa on kulunut siitä, kun viimeisen blogi-tekstin kirjoitin. Nyt olen siis muuttanut Porvooseen ja olen ehdolla Porvoon kunnallisvaaleissa. Siitäkin huolimatta, ettei minua täällä tunneta lainkaan. Mitä sitä ei oman puolueensa hyväksi tekisi. Lisäksi olen päässyt puolueen edustajana jäseneksi kuluttaja-asian neuvottelukuntaan.

Joitakin kirjoituksia olen jo tehnyt Uusimaa- lehteen sekä Itäväylä-lehteen. Porvoossa on monta asiaa hyvin, mutta kuten muissakin kunnissa/kaupungeissa kehitettävää on.

Tässä muutama tekemäni kirjoitus lehtien MIELIPIDE - palstalle. 

otsikko: Liikuntapuisto kaikkien iloksi

”Ylös, ulos ja liikkeelle!” Kuten tutkimukset kertovat, erilainen liikunta kävelystä kuntosaliharjoitteluun on kaiken ikäisille entistä tärkeämpää. Erityisesti liikunnan merkitys korostuu ikääntyessä, jolloin ikääntyville tarjottavat erilaiset liikuntamahdollisuudet ovat niin yksilön kuin kansanterveyden näkökulmasta tärkeitä.

Koronapandemia on rajoittanut mahdollisuuksia sisäliikuntaan erityisesti ikääntyneillä - voisiko Porvoossakin, nimenomaan keskustan alueella, olla senioreille liikuntapuisto, jossa on harjoittelulaitteet lihaskunnon, koordinaation ja tasapainon harjoittamiseen. Nämä ovat keskeisiä asioita ikääntyessä. Kaupungissamme on hyvin huomioitu hyväkuntoisten eri-ikäisten harjoittelumahdollisuudet ”tankoharjoitteluineen”, mutta ne eivät sovellut henkilöille, joilla on jo liikuntarajoitteita. Seniorien liikuntapuisto sopii kaikille, kun se oikein rakennetaan.

Hyviä esimerkkejä löytyy eri puolilta Suomea ja tärkeää on huomioida, ettei liikuntapuistoa rakenneta mihinkään ”takamaastoon”, vaan kaikkien saataville. Parhaimpia paikkoja ovat lasten leikkikentän viereen, esimerkiksi Kaupungin puistoon, jossa on jo leikkikenttä ja tenniskentät. Siellä liikuntapuistolla olisi parhaat edellytykset tulla huomioiduksi ja hyvään käyttöön

otsikko: ”Viihtyisä Porvoo kaikille”

”Unelmien Porvoo” – uutena porvoolaisena on ollut mielenkiintoista ja haastavaa tutustua uuteen kotikaupunkiin tämän ”koronavuoden” aikana. Olemme mieheni kanssa liikkuneet niin jalan, pyörillä kuin autolla, tutustuen niin nähtävyyksiin kuin arkiseen elämään, niin kauppoihin kuin kuntalaisten tärkeisiin lähipalveluihin kirjastoineen, uimapaikkoineen ja harrastusmahdollisuuksineen.

Olemme ihastelleet vanhaa kaupunkia, Porvoon yhtä vetovoimatekijää. Tuomiokirkko ympäristöineen sekä Porvoon joen rannat ovat ymmärrettävästi pidetty hyvässä kunnossa ja niihin on satsattu ja satsataan. Kaupunkikeskuksen kehittämiseen liittyy myös torin ja sen ympäristön kehittäminen ja ajanmukaistaminen.

Mutta kaupunkikeskukseen satsaaminen ja siitä huolenpitäminen ei saa estää tai rajata asuinalueiden ja muiden kaupungin osien kehittämistä ja niistä huolehtimista. Tämä valitettavasti näkyy paikka paikoin. Jokainen kaupunkilainen kun arvostaa erityisesti oman asuinalueensa hyvää kuntoa, siisteyttä ja infrasta huolehtimista. Kadut, jalankulku ja pyörätiet ympäristöineen tulee pitää hyvässä kunnossa, koska se lisää asumisviihtyvyyttä, helpottaa arjen sujumista ja on yksi Porvoon vetovoima tekijä – uudet asukkaat tulevat niin työn kuin asumisviihtyvyyden perässä. Eikä unohtaa sovi myöskään uuden ratalinjauksen tuomia hyötyjä ja merkitystä kaupunkikuvalle ja kaupungin tasapuoliselle kehittämiselle.

”Unelmien Porvoo – tasapuolisesti kehitettävä, asukkaiden viihtyisä koti elämää varten” – siinä hyvä haaste meille kaikille,