MIELIPIDEKIRJOITUS 11.3.2022

Turvatakuut?

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on herättänyt aiheellisesti keskustelua kansallisesta turvallisuudesta. Keskustelun keskiössä ovat olleet niin Euroopan unionin artikla 42.7, joka ”velvoittaa antamaan apua kaikin käytettävissä olevin keinoin, YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti” kuin NATOn artiklan 5 konkreettinen sisältö ja käytännön merkitys.

Artiklaan 42.7 tehty lisäys huomauttaa, ”ettei tietyiltä EU jäsenvaltioilta edellytetä kriisitilanteessa sellaista apua, joka vaarantaa niiden puolueettomuuden tai liittoutumattomuuden”. Tämän tulkinta voi merkitä sitä, ettei EU:n jäsenvaltioilla ole velvoitetta auttaa sotilaallisesti hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota.

Siis missä ovat paljon puhutut EU:n turvatakeet ilman NATO jäsenyyttä? Käteen näyttää jäävän vain solidaarisuus ja henkinen tuki, joka meille suomalaisille on liiankin tuttua jo Talvisodasta.

Yksin jäimme.

Sama näyttää olevan Ukrainan osa ja kohtalo armon vuonna 2022. Onneksi ”kansan karttuisa käsi” antaa edellytyksiä erittäin tärkeään humanitaariseen apuun ja tukeen.

Kaikki tämä korostaa sekä oman puolustuskykymme ylläpitoa ja kehittämistä että presidentti Niinistön korostamaa perusteellista harkintaa puolustus- ja turvallisuuspolitiikastamme. Yksi varteenotettava vaihtoehto saattaisi olla syvempi sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen, Britannian, Norjan ja Ruotsin kesken. Tämä yhteistyö korostaisi Pohjoismaiden yhteyttä ja yhteistä puolustustahtoa ja kykyä, Yhdysvaltojen ja Britannian tuella. Britannian tiedustelu ja sotilaallinen apu tuntuvat olevan varsin konkreettisia Ukrainassa – EU tuntuu pohtivan, Britannia tuntuu toimivan,

Tämä mielipidekirjoitus on ollut Uusimaa-lehdessä sekä Itäväylä-lehdessä. Aihe on nyt varsin ajankohtainen. Itse ajattelen, että NATOOn liittyminen on nyt pienempi paha kuin jäädä Venäjän "syliin". Venäjällä ei ole demokratiasta, avoimuudesta tai sopimusten noudattamisesta mitään tietoakaan. Ukrainassa siviilejä ammutaan ja pommitetaan surutta. Ryövätään kaupat ja tuhotaan "vilja-aitat". Lupauksiin ei voi luottaa. Venäjä on useaan otteeseen luvannut pysäyttää joitakin hyökkäyksiä, mutta samaan hengenvetoon pommitetaan yhä rajummin. Voiko Venäjän päättäjien sanoihin luottaa - no ei voi. Tämän lisäksi luritetaan valheita, minkä ehditään ja luodaan salaliittoteorioita, mitä utopistisempia. Sääli, sillä olisi ollut hyvä saada pitää hyvät naapuruussuhteet ja luottamus molemmin puolin. Nyt tämä on mennyt vuosiksi eteen päin.