MIELIPIDEKIRJOITUS 29.9.2024
otsikko: ”Itä-Euroopan tasoa?”
”Suomi on vanhusten hoivassa Itä-Euroopan tasolla ja
kaukana muista Pohjoismaista” toteaa tutkija-professori Teppo Kröger, joka
keväällä palkittiin Pohjoismaiden arvostetuimmalla gerontologian ”Sohlberg” – palkinnolla.
Krögerin mukaan Suomessa on kyvyttömyyttä ja haluttomuutta
nähdä vanhusten hoivaan kohdistuvien säästöpäätösten vaikutukset.
Ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on tehnyt kotihoidosta kotiin
tuotavaa laitoshoitoa, koska laitoshoitoon pääsevät vain pahasti muistisairaat.
Samalla omaisten hoitoroolin kasvattaminen on merkinnyt työssä käymisen
vähentymistä.
Krögerin mukaan kaikki toimenpiteet tähtäävät vain säästämiseen,
eivät palveluiden parantamiseen, saatavuuteen tai henkilökunnan työolojen
parantamiseen. Kaikki tämä johtaa ”hoivaköyhyyteen”, joka tarkoittaa sitä,
ettei ihminen saa tarvitsemaansa apua. Hoivaköyhyys lisää terveysongelmia,
ennenaikaista kuolemaa ja muiden terveyspalveluiden ylikäyttöä, unohtamatta
lisääntyneitä yhteydenottoja hätäkeskukseen tai päivystykseen.
Tätä taustaa vastaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen juuri
tekemät linjaukset sosiaali- ja terveyspalveluiden karsimisesta Lapinjärvellä,
Myrskylässä, Pukkilassa ja Askolassa ovat erittäin kyseenalaisia. Ne sotivat
myös luvattua ”turvalliset, riittävät ja laadukkaat lähipalvelut”- periaatetta
vastaan, jonka piti olla hyvinvointialueiden olennainen tehtävä ja tavoite.
Muut Pohjoismaat sekä Iso-Britannia satsaavat lähellä
tapahtuvaan varhaiskuntoutukseen, jonka tavoitteena on toimintakyvyn
palauttaminen ja ylläpitäminen – niin ettei kotihoitoakaan välttämättä aina
tarvita. Miten meillä Itä-Uudellamaalla hoidetaan varhaiskuntoutus?
Voisiko tästä ottaa mallia Suomessa ja Itä-Uudellamaalla,
jotta pääsisimme edes Pohjoismaiselle tasolle,
%20(1).png)
