Murtuuko luottamus?

 

Viime viikolla UUSIMAA-lehden mielipidepalstalla. Luottamus on kuitenkin yhteiskunnan liima.

Yhteisymmärrys ja sopimukseen pääseminen yleensä ovat helpommin saavutettavissa, jos pohjalla on luottamus toiseen osapuoleen.                                  

 

 “Murtuuko luottamus?” 7.4.2025

 

Niin henkilökohtaisesti kuin yhteiskunnallisesti, sekä yksilöiden että kansakuntien välillä luottamus on ehdottoman tärkeä ja olennainen asia. Luottamus rakentaa yhteyttä ja luo perusedellytykset kaikenlaisten asioiden hoitamiseen ja arjen elämään.  

 

Jo yksilön tasolla on kysymys varsin tärkeistä arjen asioista: voitko luottaa taksiin, jonka kyytiin nouset? “Vanhaan hyvää aikaan” saatoit huoletta luottaa siihen, että taksi kyyditsi sinut turvallisesti paikasta a paikkaan b. Voitko luottaa terveydenhoitoon saadaksesi apua vaivoihisi? Pääsetkö lääkäriin tai muun hoitohenkilöstön pakeille ajoissa ja voitko luottaa siihen, että saat hyvää ja asiallista hoitoa tutulta “omalääkäriltä ja -tiimiltä” omalla äidinkielelläsi? Voitko luottaa siihen, että lapsesi saavat hyvää perusopetusta tutussa kyläkoulussa, jonka opettajaan voi huoletta luottaa? 

 

Yhteiskunnallisesti ja kansojen kesken on kysymys samasta ihmisten arjen turvallisesta rakentamisesta. Demokratia nojaa yksinkertaisesti luottamukseen: “maija ja matti meikäläisen” pitää voida luottaa siihen, että heidän valitsemansa edustajat kunnassa, alueella, eduskunnassa ja hallituksessa hoitavat asiat niin, että voit luottaa huomiseen ja rakentaa arjen elämää. Puhumattakaan kansojen välisestä luottamuksesta: voidaanko näihin valtioiden johtajiin ja heidän sanomisiinsa luottaa? Jos ei, niin näköalat tulevaisuuteen ovat kadoksissa, eikä huomiseen saata luottaa.  

 

Samoin virkamiehet, joiden virkatehtävä ja –velvollisuus on valmistella ja esitellä asioita perustellusti, huomioiden laajasti niiden vaikutukset eri asioihin, heidän tulee omissa toimissaan luoda luottamusta virkakunnan osaamiseen. Asiat tulee aina valmistella lain ja asetusten, tehtyjen perusteellisten selvitysten pohjalta – ja siihen pitäisi niin kansalaisten kuin luottamushenkilöhallinnon niin kunnassa, alueella kuin valtion hallinnossa voida luottaa.

 

Viime aikoina on ollut havaittavissa luottamuksen murentumista: voisimmeko yhdessä rakentaa huomista entistä paremmin, luottaen huomiseen ja heihin, jotka eri tavoin ja eri tasoilla asioita valmistelevat ja niistä luottamuksen hengessä myös päättävät, 

Kirjaroviot vai vapaa sana?

 

 ”Kirjaroviot?”     Mielipidekirjoitus lehdessä maaliskuussa 2023/Uusimaa

Läntinen arvomaailmamme perustuu niin yksilön kuin kansakunnan vapaudelle. Tärkeitä arvoja ovat niin sanan-, mielipiteen kuin kokoontumisen vapaus. Puhumattakaan vapaudesta äänestää vapaissa vaaleissa, vapaus matkustaa ja uskonnonvapaus. Unohtamatta vapautta olla oma itsensä myös seksuaalisesti, olla hetero tai homoseksuaali - oikeudesta omaan kehoon ja oikeudesta saada hoivaa ja suojaa sekä opetusta niin lukemaan kuin kirjoittamaan.

Sananvapaus on yksi näistä luovuttamattomista, puolustettavista vapauksista, sillä se luo pohjaa muille vapauksille.

Kun juuri nyt käydään keskustelua siitä, tuleeko edesmenneen kirjailija Agatha Christien kirjoista poistaa nykylukijan silmin ”epäkelpoja” kohtia, tulee siihen suhtautua ehdottoman kriittisesti. Jos kirjoittajan tekstiä jälkikäteen muokataan/poistetaan, avaa se ovet poistaa yhtä lailla niin Homeroksen, Platonin, Augustinuksen, Marxin, Leninin, Hemingwayn, Rowlingin yms teksteistä ja kirjoista ”epämiellyttäviä” kohtia – unohtamatta uskontojen pyhiä kirjoituksia, jotka kaikki ovat sidoksissa omaan aikaansa, oman aikansa ajatteluun ja aatteisiin. Olemmeko kadottaneet ”lukutaidon” ymmärtää kaikkien kirjoituksien sidonnaisuuden omaan aikaansa? Onhan meillä vapaus valita, mitä luemme – ainakin vielä…

Ovatko sensuuri ja kirjaroviot jälleen näköpiirissä,