Kunta- ja aluevaalit lähestyvät/ joitakin aluevaaliteemoja

 

                 

         

         Mietteitä aluevaaliteemoista

Ajattelen näin:

Sekä rahoituksen että palveluverkon on turvattava riittävät lähipalvelut sekä osaavan henkilökunnan saatavuus.

Panostettava omalääkäri/-tiimimallin toteutumiseen, jolloin hoidon saatavuus ja jatkuvuus turvataan. Tällä mallilla on pystytty vähentämään päivystyskäyntejä sekä ensihoidonkäyntejä kotona. Lisäksi moniammatillinen tiimityö turvaa osaltaan laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut.

Väestön ikääntyessä panostetaan entistä enemmän hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Tässä tulee huomioida myös riittävä ja oikea-aikainen kuntoutus.

Pelastustoimi tarvitsee riittävät resurssit, jotta se voi tuoda turvallisuutta ja apua sekä arjessa että kriisitilanteissa. Alueella on Loviisan ydinvoimala ja Porvoon Kilpilahden teollisuusalue. Tämä tulee huomioida. Lisäksi keskeistä on hyvin koulutettu henkilökunta ja mahdollisuus jatkuvaan ammattia ylläpitävään koulutukseen.

Porvoon sairaalan toimintaedellytykset on turvattava, joko entisten tilojen laajalla peruskorjauksella tai uusien, tehokkaiden tilojen rakentaminen Kuninkaanporttiin. Tiloihin tulisi tällöin perusterveydenhuolto, ympärivuorokautinen päivystys ja erikoisairaanhoidon peruspalvelut ( kuten nytkin HS:n kanssa yhteistyössä).

Muutos tulee olemaan jatkuvaa ja sen tulee tähdätä alueen asukkaiden ja ympäristön hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Merkitsee tulevaisuudessa monipuolista palvelukokonaisuutta sisältäen varmasti myös lisää digipalveluja, liikkuvia palveluja ja etävastaanottoa, unohtamatta ”face to face”-palveluja. Kaikkea tarvitaan.

Huolehditaan siitä, että aleen asukkaiden ääni kuuluu palveluja kehitettäessä.

                                    

            

Satsaus hyvinvointiin ja terveyteen

 

MIELIPIDEKIRJOITUS lehteen HYTE ja SOTE                               26.1.25 

 

Otsikko: “Satsaus hyvinvointiin ja terveyteen” 

 

Arvioidessaan valtion hyvinvointialueille asettamia tavoitteita, myös talouden suhteen, Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Sally Leskinen totesi (IS 19.1.) hallituksen linjausten olevan mahdottomia. Hän viittasi mm haluun nostaa yksityisen hoidon KELA –korvauksia, joita lopulta ensinnäkin vain pieni joukko käyttää ja toiseksi KELA korvaus valui aluksi terveysjättien omaan taskuun hintojen noston myötä.  

 

Nyt kun esille nousi terveysjättien halu saada myös perusterveydenhuolto omiin käsiinsä, on syytä palauttaa mieliin SOTE uudistuksen keskeisiä tavoitteita.

 

Ensinnäkin uudistuksen tavoite on edelleen turvata jokaiselle perustuslakimme takaama tasapuolinen hoidon ja hoivan saatavuus (perusturva). Hyvinvointialueiden tulee turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sote- sekä pelastustoimen palvelut. 

 

Valitettavasti kansalaisten perusturva kaikkineen maksaa, ottaen huomioon myös maanpuolustukseen nyt käytettävät miljoonat – perusturvaa sekin. 

 

Toiseksi uudistuksen painopisteenä on kehittää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä (HYTE palvelut) yhteistyössä kuntien kanssa. Näillä toimilla on varsin merkittäviä vaikutuksia niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Niihin satsaaminen merkitsee pitkässä juoksussa sairaanhoidon kustannusten pienentymistä, sairauspoissaolojen vähentymistä ja ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja jaksamien kasvamista. Hyvinvoiva yksilö jaksaa myös hyvin työssään ja toimissaan, joten myös yritykset ovat pyrkineet satsaamaan tähän etätöiden, viihtyisien työympäristöjen, työn kehittämisen, liikunta- ja kulttuurisetelien käytön ja riittävän toimeentulon suhteen. Tämä hyvinvointi näkyy myös perheissä ja lapsissa. 

 

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on siis monella mittarilla mitattuna erittäin tärkeää myös kuntien ja hyvinvointialueiden talouden suhteen. Siihen kannattaa panostaa niin Porvoossa kuin Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella - eikä tuijottaa yksin rahaan, 

 

Kuntoutus kunniaan

 

Pirkko Parjanen 

Tarkastuslautakunnan varajäsen Porvoon kaupunki ja Itä-Uudenmaan

hyvinvointialue

Kunta- ja aluevaaliehdokas 

 

Itä-Euroopan tasoa?

 

MIELIPIDEKIRJOITUS                     29.9.2024

 

otsikko: ”Itä-Euroopan tasoa?”

”Suomi on vanhusten hoivassa Itä-Euroopan tasolla ja kaukana muista Pohjoismaista” toteaa tutkija-professori Teppo Kröger, joka keväällä palkittiin Pohjoismaiden arvostetuimmalla gerontologian ”Sohlberg” – palkinnolla.

Krögerin mukaan Suomessa on kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä vanhusten hoivaan kohdistuvien säästöpäätösten vaikutukset. Ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on tehnyt kotihoidosta kotiin tuotavaa laitoshoitoa, koska laitoshoitoon pääsevät vain pahasti muistisairaat. Samalla omaisten hoitoroolin kasvattaminen on merkinnyt työssä käymisen vähentymistä.

Krögerin mukaan kaikki toimenpiteet tähtäävät vain säästämiseen, eivät palveluiden parantamiseen, saatavuuteen tai henkilökunnan työolojen parantamiseen. Kaikki tämä johtaa ”hoivaköyhyyteen”, joka tarkoittaa sitä, ettei ihminen saa tarvitsemaansa apua. Hoivaköyhyys lisää terveysongelmia, ennenaikaista kuolemaa ja muiden terveyspalveluiden ylikäyttöä, unohtamatta lisääntyneitä yhteydenottoja hätäkeskukseen tai päivystykseen.

Tätä taustaa vastaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen juuri tekemät linjaukset sosiaali- ja terveyspalveluiden karsimisesta Lapinjärvellä, Myrskylässä, Pukkilassa ja Askolassa ovat erittäin kyseenalaisia. Ne sotivat myös luvattua ”turvalliset, riittävät ja laadukkaat lähipalvelut”- periaatetta vastaan, jonka piti olla hyvinvointialueiden olennainen tehtävä ja tavoite.

Muut Pohjoismaat sekä Iso-Britannia satsaavat lähellä tapahtuvaan varhaiskuntoutukseen, jonka tavoitteena on toimintakyvyn palauttaminen ja ylläpitäminen – niin ettei kotihoitoakaan välttämättä aina tarvita. Miten meillä Itä-Uudellamaalla hoidetaan varhaiskuntoutus?

Voisiko tästä ottaa mallia Suomessa ja Itä-Uudellamaalla, jotta pääsisimme edes Pohjoismaiselle tasolle,