Ole valmis - olemmeko?
Viime viikkoina käyty keskustelu varautumisesta erilaisiin
kriiseihin on synnyttänyt ainakin minussa seuraavia pohdintoja:
olemme varautuneet: 1, meillä on koko maan kattava yleinen
hälytysjärjestelmä: ups, eipä se toiminutkaan…
olemme varautuneet: 2, meillä on vahvat puolustusvoimat ja
riittävä reservi: ups, miten meillä on kalustoa ja yleensä puolustusmateriaalia
käytössä? Puolustusministeri Antti Kaikkonen ja puolustusvoimien komentaja
kenraali Kivinen ovat julkisuudessa todenneet, että hallituksen myöntämät 2,2
miljardin euron lisämäärärahat käytetään ”puolustustarvikkeiden,
ammusvarastojen ja maanpuolustustahdon” kehittämiseen. Valtaosa määrärahasta
meneekin ”pitkällä aikavälillä syntyneiden vajeiden ja puutteiden
täydentämiseen”…
olemme varautuneet: 3, meillä on koko kansaa varten riittävät
väestönsuojat: ups, Porvoossa yleinen väestönsuoja on jäänyt paperille…
Niin, eri tasoilla on vakuuteltu meidän olevan hyvin
varautuneita, mutta eipä tuo näytäkään pitävän täysin paikkaansa. Varauduttu on
ainakin suunnitelmissa, mutta onko konkreettisesti valmistauduttu ja jopa
harjoiteltu?
Yksi tärkeä osa kaikkea kriiseihin valmistautumista on
kansalaisten kriisitietoisuuden ylläpitäminen: mitä minä teen, miten minä
toimin, kun hälytys tulee? Mihin tehtäviin Porvoossa ja itäisellä Uudellamaalla
voin valmistautua ja osallistua sillä tiedolla ja taidolla, joka itselläni on?
Jäänkö vain ”h moilasena” hanskat suorassa seisomaan, kun en edes pääse
väestönsuojaan?
Armeijaa käymätön ja myös jo kauan reservissä olleet
tarvitsevat konkreettista ohjausta ja opetusta miten toimitaan ”pahan päivän”
varalta. 1930- luvulla Suojeluskunnat ja Lotta Svärd järjestö muun muassa
kantoivat osaltaan vastuunsa puolustustaitojen ja maanpuolustustahdon
kehittämisessä – pitääkö nyt tyytyä vain lukemaan netistä ohjeet
henkilökohtaisesta suojautumisesta ”patjan alle”, kun edes sitä perunakellaria
ei enää ole,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti