HUS ja Uudenmaan sote-palvelut

 

MIELIPIDEKIRJOITUS  29.6.2023

Hurskaita toiveita?

Kuten HUSin toimitusjohtaja Matti Bergendahl toteaa lehdessä 7.6., ”Porvoon sairaalassa on HUSin mielestä monipuoliset erikoissairaanhoidon palvelut”. Kokemukseni mukaan tämä pitää paikkansa: sairaala nykytasoisena tarjoaa varsin hyvät, monipuoliset ja laadukkaat palvelut leikkauksista kuntoutukseen, erikoislääkärien palveluista eri tutkimuksiin ja päivystykseen.

Sairaala palvelee siis nykytasoisena hyvin alueensa asukkaita.

Samaan hengenvetoon HUSin toimitusjohtaja kuitenkin toteaa edessä olevat haasteet: väestö vanhenee, palveluiden tarve kasvaa ja Porvoon sairaalan rakennus tarvitsee joko kalliin peruskorjauksen tai uuden rakennuksen, uuteen paikkaan. Tämän myötä tulee toimitusjohtajan mukaan aloittaa suunnittelut Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen (I-U HVA) kanssa.

Jos tavoitteena on uuden rakennuksen rakentaminen hyvinvointialueen rahoittamana, herää väkisin useita kysymyksiä: 1) kuinka hyvinvointialue pystyy rakentamaan uuden sairaalan, kun jo nykyisin alueiden rahoitus ei ole riittävä? 2) mihin uusi rakennus sijoitetaan niin, että se palvelee laajasti koko Itä-Uusimaata ja 3) mitä palveluja ”ns. tulevaisuuden laaja sote- keskus” sisältää – mitä jää käteen nykyisistä palveluista? Näihin kysymyksiin tulee niin kuntien, hyvinvointialueen kuin HUSin johtajien vastata varsin tarkasti ja perusteellisesti, eikä tyytyä vain ”hurskaisiin toivomuksiin”.

Kansanedustaja Heikki Westman viittaa haastattelussaan 28.6. hallitusohjelmaan, johon hänen mukaan sisältyy ”keskeinen kirjaus sairaalasta”. Hallitusohjelmassa todetaan kuitenkin vain, että: ”Porvoon ja Raaseporin sairaaloiden yhteyteen perustetaan verkostomaiset osaamiskeskittymät, jotka keskittyvät tukemaan ja kehittämään kielellisten oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa”. Kaksikielisessä maassamme on toki tärkeää, että jokainen saa palvelua äidinkielellään, mutta eipä tuo linjaus kerro juuri mitään Porvoon sairaalan palveluiden sisällöstä ja laajuudesta ”ns tulevaisuuden sote - keskuksena”. Jääkö hallitusohjelman kirjaus vain ”hurskaaksi toivomukseksi” – sen aika näyttää,

Arvot kohdallaan...

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN arvoista 13.7.203

otsikko ”Tikun nokassa – ARVOT”

Juuri nyt median, ”vallan vahtikoiran”, huomio on kiinnittynyt eri tavoin ja eri syistä arvoihin. Ei toki ihme, sillä arvot määrittävät kaikkea elämäämme, niin yhteiskunnallista kuin kirkollista elämää. Nojautuuhan meidän ns ”länsimaiset arvomme” kristillisen uskon vahvojen arvojen perustalle, alkaen vapaudesta: sanan-, kokoontumisen-, mielipiteen-, uskon-, ja poliittisen näkemyksen vapaudesta. Näistä arvoista nousevat demokratiamme, yksilönvapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltion periaate ja kiistojen rauhanomainen ratkaisu.

Samat perusarvot ovat myös NATOlla ja ne löytyvät myös nykyisen hallituksen hallitusohjelmasta: ”Suomi edistää kaikessa toiminnassaan demokratian, kansalaisyhteiskunnan, perus- ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteita” ja ”Suomi edistää demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien toteutumista” (Hallitusohjelma, sivuilta 175 ja 176). Voiko sen selvemmin sanoa: maamme hallitus sitoutuu noudattamaan hallitusohjelmaan kirjattuja arvoja puolustaessaan edellä mainittuja ihmisoikeuksia – mukaan lukien sanan- ja mielipiteen vapauden, joita itsekin puolustan.

Nyt vellovan keskustelun äärellä on syytä kysyä: kenellä ja keillä on nykyisin oikeasti sanan- ja mielipiteen vapaus? Onko se vain tietyillä tahoilla? Entä suvaitsevaisuus, joka yhtä lailla on keskeinen arvo kaikessa kanssakäymisessä, myös poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa? Eikö moninaisuus ole myös arvo sinänsä? Vai olemmeko ajautumassa suvaitsemattomuuteen, jossa hyväksytään vain tietyt arvot ja mielipiteet?

Arvojen tulee toki ohjata toimintaa. Onneksi nekin voivat muuttua ihmisten kohtaamisen kautta. Ensimmäistä kertaa koen, onko minun on katsottava tapahtuman arvot, ennen kuin voin lähteä mihin tahansa kulttuuritapahtumaan? Kysytäänkö lippujonossa arvosi? Eikö tämä ole jo ihmisten lokeroimista ja edistää osaltaan ”omia kuplia”? Tärkeintä varmaan lienee, että kaikki pyrkivät edistämään rakentavaa vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä eri tavoin ajattelevien välillä. Turha rakentaa ”kuplia”.

Oletteko muuten tutustuneet Porvoon kaupungin arvoihin, joihin kaupungin virkahenkilöiden ja luottamushenkilöiden toiminta ja päätökset perustuvat. Kuinka hyvin arvot toteutuvat käytännössä myös täällä Porvoossa,

Eduskuntavaalit ja suuret lupaukset

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN eduskuntavaali lupaukset/maaliskuu 2023

 

otsikko. ”7 hyvää…”

”…ja 8 kaunista”. Lupauksia tulvillaan on ”vaalisää”, jossa luvataan kaikkea maan ja taivaan väliltä – mutta miten on konkretian laita? Useat ”vaalilupaukset” kun ovat asioita, jotka 1) ovat ympäripyöreitä, 2) toistoa entisestä ja 3) yleisiä toteamuksia, tyyliin: ”lasten ja nuorten asiat”, vanhusten turva ja hoiva”, ”turvallisuus” jne, jne.

Vaalien jälkeen koittaa arki, jossa valitettavan usein ”Siperia opettaa”:1) valtiovarainministeriö lyö ”räkningit” pöytään ja 2) hallitusneuvotteluissa on löydettävä riittävät kompromissit, jotta maahan saadaan toimiva enemmistöhallitus – ja niin lupaukset katoavat…

Koska esillä on niin lasten ja nuorten kuin vanhusten asiat, lienee paikallaan puuttua kahteen asiaan: 1) lapsilisien maksatus kaikille riippumatta tulotasosta ja 2) eläkkeiden kireä verotus.

Lapsilisäjärjestelmän perimmäinen tavoite on ollut turvata kaikkien sosiaaliluokkien mahdollisuudet ja edellytykset lasten hankintaan ja lasten mukanaan tuomiin kustannuksiin. Monet keskiluokan perheet käyttävät edelleen lapsilisät peruselämiseen, kun taas ylemmän sosiaaliluokan perheet voivat sijoittaa lapsilisät turvaamaan aikuistuvan nuorensa opintoja ja itsellistä elämä, saaden kasaan jopa noin 20.000 €:n pesämunan!

Näin kaikille, tuloista riippumatta maksettavat lapsilisät lisäävät nuorten eriarvoistumista, tässä tasa-arvon luvatussa maassa.

Eläkkeiden kireä verotus puolestaan leikkaa pieni- ja keskituloisten eläkkeitä huomattavasti. Nousseet elinkustannukset ovat johtaneet monet pienituloiset eläkeläiset suorastaan ”köyhyysloukkuun”, kuten tutkimukset kertovat. ”Hyvinvointivaltiossa” tarvitaan ”valinta-Hursteja”, josta saa leivän jatketta – olisiko aika puuttua edes näihin rakenteellisiin ongelmiin sekä lasten ja nuorten että eläkeläisten kohdalla,

Kirjaroviot vai vapaa sana?

 

 ”Kirjaroviot?”     Mielipidekirjoitus lehdessä maaliskuussa 2023/Uusimaa

Läntinen arvomaailmamme perustuu niin yksilön kuin kansakunnan vapaudelle. Tärkeitä arvoja ovat niin sanan-, mielipiteen kuin kokoontumisen vapaus. Puhumattakaan vapaudesta äänestää vapaissa vaaleissa, vapaus matkustaa ja uskonnonvapaus. Unohtamatta vapautta olla oma itsensä myös seksuaalisesti, olla hetero tai homoseksuaali - oikeudesta omaan kehoon ja oikeudesta saada hoivaa ja suojaa sekä opetusta niin lukemaan kuin kirjoittamaan.

Sananvapaus on yksi näistä luovuttamattomista, puolustettavista vapauksista, sillä se luo pohjaa muille vapauksille.

Kun juuri nyt käydään keskustelua siitä, tuleeko edesmenneen kirjailija Agatha Christien kirjoista poistaa nykylukijan silmin ”epäkelpoja” kohtia, tulee siihen suhtautua ehdottoman kriittisesti. Jos kirjoittajan tekstiä jälkikäteen muokataan/poistetaan, avaa se ovet poistaa yhtä lailla niin Homeroksen, Platonin, Augustinuksen, Marxin, Leninin, Hemingwayn, Rowlingin yms teksteistä ja kirjoista ”epämiellyttäviä” kohtia – unohtamatta uskontojen pyhiä kirjoituksia, jotka kaikki ovat sidoksissa omaan aikaansa, oman aikansa ajatteluun ja aatteisiin. Olemmeko kadottaneet ”lukutaidon” ymmärtää kaikkien kirjoituksien sidonnaisuuden omaan aikaansa? Onhan meillä vapaus valita, mitä luemme – ainakin vielä…

Ovatko sensuuri ja kirjaroviot jälleen näköpiirissä,

Porvoo ja osallistava budjetointi

 

MITEN KAUPUNKILAINEN VOI OSALLISTUA...

Porvoossa asuessa on tullut mietittyä,  miten oman alueensa kehittämiseen ja uudistamiseen voisi todella osallistua. Puhetta ja keskustelua on paljon, mutta käytännön toimia vähän.

Yksi, mikä selkeästi puuttuu on osallistava budjetointi jokaisen kaupunginosan asukkaiden kohdalla. Meistä harva jaksaa kiinnostua koko kaupungin yleiskaavasta tai osayleiskaavasta. Kyselyjä tehdään, mutta kuka meistä tavallisista tallaajista todella osaa ottaa kantaa näihin tärkeisiin asioihin ja onko kommenteilla todellakaan mitään vaikutusta. Kaavat on yleensä tehty ja niihin harvoin tehdään juurikaan mitään muutoksia. Virkahenkilöillä ja luottamushenkilöillä on ainakin usein hyvät perusteet, miksei suunnitelmiin enää voida tehdä muutoksia.

Paikalliset omaa asuinaluetta koskevat asiat kiinnostavat ja niihin moni haluaisi vaikuttaa, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Yksi näistä on koirapuisto ja sen paikka. Näin myös Hornhattula /Katajamäen alueella. Perusteet löytyvät aina, miksei sitä voida tehdä. Joko hyvä alue puuttuu tai sitten taloudelliset resurssit eivät anna myöden. Porvoo on tehnyt erittäin positiivisia tilinpäätöksiä viime vuosina. Kymmeniä miljoonia plussaa.

Kokonniemen Urheilukeskukseen on löytynyt nopeassa tahdissa rahaa näin alkuun 25 miljoona, mutta, kun kysyt koirapuistoa kaupunkilaisten iloksi tietylle alueelle, vastaus on: "Koirapuiston toteuttaminen alueelle on pitkälti kiinni investointi- ja ylläpidon rahojen riittävyydestä." Näin vastaa kaupunki-infa.

Koirapuiston investoinnit ovat kaupunki- infran mukaan noin 100 000€. Aika pieni osa, jos vertaa mm. Kokonniemeen. Mitkä ovat koirapuiston ylläpitokustannukset ja mitkä Kokonniemen. Kaikki eivät todellakaan käy Kokonniemessä, vaan liikkuvat omalla lähialueella.

"Paras arkenakin"  ei taida täysin toteuta kaikkien asukkaiden ajatuksissa.

Porvoon "ruumiin kulttuuria"

 

Tänään 28.1. Uusimaa-lehden mielipidepalstalla. Toivottavasti herättää keskustelua taiteesta ja sen arvostuksesta Porvoossa. Porvoossa on hyvin ulkoilmataidetta Länsirannan alueella, mutta muutoin ei juurikaan. Kunnon muraalit puuttuvat ja kiertävää ulkoilmataidetta voisi hyvin toteuttaa.

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN                       26.1.2023

 ”Ruumiin kulttuuria”

Sanonta ”terve sielu terveessä ruumiissa” pitää kutinsa. Kuten eri tutkimukset kertovat elämässä tulee huomioida ihminen kokonaisuutena: huomioidaan niin fyysinen, psyykkinen kuin hengellinen aspekti. Elinympäristön kauneudella on myös oma tärkeä merkityksensä.

Porvoo on tarjonnut varsin hyvät lähtökohdat tälle elämän holistiselle, kokonaisvaltaiselle näkemykselle. Porvoon liikuntatoimi ja sen edellytykset ovat hyvät, samoin kaupunkimme tarjoaa hyviä taide-elämyksiä ja kulttuuria laaja-alaisesti ja seurakuntamme tarjoavat hengen ravintoa niin sanan, sakramenttien ja musiikkitilaisuuksien muodossa – ihmisen hyvinvointia ja terveyttä hoidetaan laaja-alaisesti. Toki puutteitakin on, eipä elämä koskaan ole täydellistä.

Nyt kun Kokonniemen kehittäminen on tapetilla ja siihen tultaneen sijoittamaan alkuun noin 25 miljoonaa euroa, kannattaa huomioida kaksi tärkeää näkökulmaa: ensinnäkin, kuten kaupungin hallituksen puheenjohtaja Jorma Wiitakorpi totesi alustuksessaan Porvoon kansallisissa senioreissa, uudistetun Kokonniemen tulee olla ” kaikkien kaupunkilaisten olohuone”.  Tällöin toteutuksessa tulee huomioida eri ikäiset, eri kuntoiset, eri elämäntilanteessa olevat, ei vain ”huippu-urheilijat”.

Toinen tärkeä asia nousi esille Kulttuurinystävien seminaarissa: kuten Valtioneuvoston ”Taidetta arkeen” julkaisu ja Porvoon oma kulttuuriohjelma 2030 toteavat ”keskeisten alueiden rakentamisen yhteydessä suunnitellaan ja hankitaan julkista taidetta osana ympäristön viihtyvyyden parantamista ja omaleimaisuuden lisäämistä”. Tähän pääsemiseksi ”huomioidaan prosenttiperiaate tarveselvityksen ja hankesuunnitelman osana”. Yhden prosentin suuntaaminen taiteen näkyvyyteen ja mieltä kohottavaan vaikutukseen ei liene liikaa toivottu Kokonniemessä, yhteisessä viihtyisässä olohuoneessamme.

Tällaista taidetta löytyy Hornhattula/Hattula alueelta. Toivottavasti taide tästä paranee.