Porvoon tulevaisuus

 

MIELIPIDEKIRJOITUS  17.1.2024

Haasteita riittää – mihin rahkeet riittävät?

Oli mielenkiintoista kuulla kaupungin hallituksen puheenjohtajan Jorma Wiitakorven alustus Porvoon nykytilanteesta että tulevaisuuden haasteista 16.1.24 Porvoon kansalliset seniorit ry:n tilaisuudessa. Alustuksessaan hän toi hyvin esille varsin haastavat tulevaisuuden näkymät.

Jo yksin edessä oleva investointien buumi herätti ajatuksia, koskipa ne sitten varhaiskasvatusta, kouluja, torialuetta tai liikuntakeskusta.

Näiden miljoona haasteiden edessä on kysyttävä: mihin Porvoolla seuraavan 5 – 10 vuoden kuluessa on yksinkertaisesti varaa? Mistä on pakko leikata, mitä pitää jättää toteuttamatta? Kuten tuli esille, edessä tullee olemaan myös ”ikäviä päätöksiä” – poliitikolta harvinaisen rehellisesti sanottu!

Ikäviä päätöksiä edessä – ja monet niistä koskettavat meitä porvoolaisia ja hyvinvointialueen osalta itä-Uudenmaan alueen asukkaita.

Jo yksin keskustelu Porvoon sairaalan tulevaisuudesta on miljoona luokan kysymys: millainen laajan palvelun SOTE- keskus tänne poliittisen väännön jälkeen syntyy?  Millaisia palveluja se tuottaa ja pystyy pitämään yllä tasavertaisesti kaikille Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen asukkaille? Mitkä palvelut tulevat siirtymään HUSin muiden yksiköiden hoidettavaksi? HUS kun mm. laajentaa huomattavasti Jorvin sairaalaa, jonne jo nyt on keskitetty leikkaushoitoa. Lisäksi tulee huomioida valtiovallan toimenpiteet: SOTE alueiden luomisen tavoitteena, jo Sipilän hallituksesta lähtien, oli miljardien säästöt – liekö nykyisellä hallituksella suurempia haluja lisätä SOTE alueiden rahoitusta, kun tavoitteena muutenkin on miljardiluokan säästöt?

Samalla on hyvä huomioida osaavan ammattihenkilöstön puute, johon helpotusta tuskin tuo valmistelussa oleva vientiteollisuuden määrittämä palkkakatto, josta ei edes valtakunnansovittelija voisi lipsua.

Esimakua tulevasta antoi nyt julkistettu virkamiestyöryhmän selvitys, jossa pohdittiin viiden ERVA alueen (yliopistolliset keskussairaalat) keskeistä roolia kansalaisten hoidossa. Samalla hahmoteltiin keskussairaaloiden roolia ja sijoitusta, sekä muita SOTE palveluja ja niiden laajuutta ja saatavuutta eri alueilla.

Edessä on valitettavasti akuutti vaara Porvoon sairaalan olemassaololle, vaikka keskustelua toppuutellaan. Nyt meitä edustavien poliitikkojen on syytä olla enemmän kuin tarkkana, miten uuden SOTE-keskuksen/sairaalan mahdollinen suunnittelu etenee, mikä on toiminnan sisältö ja laajuus sekä mihin investoinnit kohdennetaan pyrittäessä takaamaan ne paljon puhutut ”hyvät, yhdenvertaiset, laadukkaat ja helposti saavutettavat peruspalvelut” koko Itä-uudenmaan väestölle. Hötkyily ei auta, mutta avoin keskustelu on hyväksi jo suunnitteluvaiheessa.