Hyvää tätä päivää, 

    tänään joulukuun 1. päivä ja tästähän jouluiset puuhat oikein alkavat. Joulutorit avautuu ja toivottavasti     saamme nauttia valkoisesta joulusta. Olen jälleen kirjoitellut lehtiin omia näkemyksiäni  hyvinvointialueiden kehittämisestä ym. laitan niitä tänne blogin sivuille ja toivottavasti ne herättävän ajatuksia.

    Muovipullo, roskaaminen on aikamme murhe

Lähtiessään mopoautollaan Porvoon tuomiokirkon kupeelta nuori mies pudotti kadulle muovipullon, jonka ohikulkenut 60 + ”boomeri” laittoi viereiseen roskakoriin. Toinen nuori heittelee roskansa maahan ”boomerin” poimittavaksi, toiset nuoret kovistelevat ”boomereita” luonnon tuhoamisesta sekä ilmastokokouksissa että eduskunnassa, kuten viime päivinä olemme kuulleet ja nähneet. Olemme kuitenkin pyrkineet rakentamaan hyvää tulevaisuutta lapsillemme ja lapsenlapsillemme käytettävissä olevin keinoin. Jossain olemme onnistuneet, jossain emme…

Ilmastonmuutos koskettaa varmasti meitä kaikkia. Muutos alkaa jokaisen asenteista, jokaisesta ”muovipullosta”. Siinä missä meitä vanhempia ikäluokkia muistutetaan omasta vastuustamme, on aiheellista kysyä nuoremmilta: oletko valmis luopumaan mopoautostasi, käsistä putoavista muovipulloista, uudesta älypuhelimestasi, muotivaatteistasi, laskettelumatkoistasi jne – mistä itse kukin meistä on valmis luopumaan Telluksen tulevaisuuden hyväksi?

Pirkko Parjanen

                                            

SUOMENKIELEN asema

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN                                          9.9.2021

 

otsikko: ” Suomea, kiitos!”

Pormestari Juhana Vartiaisen mielestä Helsingin voisi muuttaa englannin kieliseksi kaupungiksi. Tällöin siellä toimivilta ja asuvilta henkilöiltä ei enää vaadittaisi kumpaakaan virallista kieltämme, ei suomea eikä ruotsia.

Kiitos, mutta ei kiitos!

Vanha toteamus ”maassa maan tavalla” pätee edelleen myös kielikysymyksessä: Ranskassa puhutaan ranskaa, eikä Japanissa puhuta englantia, vaan japania. Tämän mukaisesti maahan tulijoilta, olivatpa ne huippuammattilaisia tai muita maahan muuttajia, tulee edellyttää ainakin jonkintasoista maan kielen hallintaa. Vaikka ”hoono soomi” voi johtaa väärinkäsityksiin missä tahansa työpaikassa, se on paljon parempi kuin että meidän pitää osata englantia voidaksemme työskennellä tai hoitaa asioitamme.

Jos pormestarin tavoitteena on saada hyviä huippuasiantuntijoita, voi heiltä osaajina edellyttää suomen kielen taitoa – heillä rahkeet riittävät! Ja jos Hesariin (HS 26.8.) on uskominen, eivät tänne tulleet asiantuntijat monikaan taida tulla jäädäkseen: muuten kiva, mutta palkka ei riitä. Sama kielivaatimus koskee myös maahanmuuttajia: sopeutuminen, kotouttaminen alkaa ”äidinkielestä”, suomen kielestä, uudessa ”isänmaassa”, Suomessa. Samma på svenska!

näitä pohtien

 

Neljäs valtiomahti

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN, neljäs valtiomahti            11.10.2021

otsikko: ”Neljäs valtiomahti”

Montesquien vallan kolmijaon mukaisesti toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta on hallitusmuodossamme eriytetty toisistaan. Ensimmäistä valtiomahtia, lainsäätämis- ja poliittista päätösvaltaa, käyttää eduskunta, toista toimeenpanovaltaa valtioneuvosto (hallitus) ja kolmatta tuomiovaltaa edellisistä riippumaton ja niitä myös valvova oikeuslaitos. Enemmistöhallitusten maassa vallan kolmijako ei toteudu aivan täydellisesti, koska usein samat ihmiset tekevät päätöksiä eduskunnassa ja toimeenpanevat ne valtioneuvostossa, tulevilla hyvinvointialueilla ja kunnissa.

Ns ”neljäs valtiomahti” on edellisistä riippumaton lehdistö ja joukkotiedostusvälineet. Median tehtävänä ”vallan vahtikoirana” on puuttua virheellisesti tai puutteellisesti tai asianomaisia kuulematta valmisteltuihin ja päätettyihin asioihin. Samalla ”vallan vahtikoiran” tulee kriittisesti tuoda esiin vallan väärinkäytöksiä, kuten esim ”Pandoran paperit” osaltaan kertoivat.

Tämän tehtävän hyvä hoitaminen on keskeistä demokratiassa: sanan-, mielipiteen- ja julkaisemisen vapaus tulee turvata ja samalla on pidettävä huoli siitä, että media tukeutuu faktoihin.

Yhtä tärkeää on se, että media kohtelee asiallisesti, ketään korostamatta tai painamatta kaikkia kansalaisia, myös poliitikkoja ja poliittisia puolueita. Joka kuukausi julkaistavat gallupit poliittisten puolueiden kannatuksesta on demokratiaan kuuluva väline, mutta on aiheellista kysyä niiden tarkoitusperiä. Helposti käy niin, että ne ohjailevat ihmisten päätöksen tekoa – haluan olla ns ”voittajan puolella”. Silloin gallupin tavoite on manipuloida äänestäjää. Lisäksi gallupeista puuttuu ”Suomen suurin puolue”, ns ”nukkuvien puolue”, joka sai kevään kuntavaaleissa murskavoiton, kun yli 40 % meistä jätti äänestämättä. Miksiköhän, gallupeista huolimatta vai niiden johdosta?

näitä pohtien

 

”Sirkushuveja?”

Jo antiikin roomalaiset tarjosivat sirkushuveja, pitääkseen kansan tyytyväisenä.

Tänään kansalle tarjotaan ”sirkushuveja” mm. moottoriurheilun muodossa, jossa kilpa-ajajat tiimeineen kisaavat niin asfaltilla kuin veden päällä – ja me hurraamme mukana.

Samaan aikaan maija ja matti meikäläisen asiointia autolla kaupassa, terveysasemalla, ystävän luona ja vaikkapa teatterissa käyntiä moititaan.

Mutta milläpä muulla keinolla monet meistä pystyvät hoitamaan arkisia asioitaan, kuin polttomoottoriautolla? Arjen palvelut kun haja-asutusalueilla ovat kilometrien päässä. Eikä työssäkään käynti suju monilta vuoro-, yö- tai viikonlopputöissä ilman autoa: ei, vaikka potisimme huonoa omaatuntoa. Lisäksi monella ei ole mahdollisuutta taloudellisesti hankkia mm. sähköautoa. Muutaman tonnin tuki valtiolta on häpeämättömän mitätön summa.

Ja formula tähdet kiertävät rataansa: miksi Elokapina ei mene istumaan formularadalle? Kisatiimit lentävät ympäri maailmaa niin formulan kuin muiden vastaavien ”sirkushuvien” vuoksi – eikä kukaan vaadi moottoriurheilun kieltämistä. Ja miljonäärit kisaavat raketeillaan ”puhtaasti” avaruuteen…

Eipä paljon puhuttu EU:n ilmastostrategiakaan puuttunut näihin ”moottoriurheilun sirkushuveihin” – miksiköhän?

 

Mielipidepalastalla Uusimaa-lehdessä pohdin olemmeko siirtymässä harvainvaltaan? Ennen oli tavoitteena päästä kunnanvaltuustoon ja kirkkovaltuustoon, jotta pääsee poliittisessa urassa eteenpäin kohti kansanedustajan pakkaa tai vaikka vielä europarlamenttiin.

Nyt suuntana on päästä joka tasolle päättämään ja samat ihmiset. Eduskunnasta tavoitellaan paikkaa kuntatasolle ja tulevaisuudessa myös maakuntatasolle. Mitä me äänestäjät teemme? Äänestämme samaa henkilö joka tasolle, koska hän vaikuttaa luotettavalta ja turvalliselta valinnalta. Näinhän se menee..., mutta onko se demokratian kannalta edullista.

otsikko: ”Harvainvaltaako?”

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota siihen, kuinka työskentely eri luottamustehtävissä niin valtion hallinnossa kuin paikallistasolla on entistä enemmän aikaa vievää. Hyvän poliittisen päättäjän kun tulee ”tehdä kotiläksynsä”, eli perehtyä riittävän hyvin käsiteltäviin asioihin. Lisäksi hänen tulee olla tavoitettavissa ja vastata kansalaisten tiedusteluihin. Ohessa pitää huolehtia oman puolueen asioista ja luoda hyviä verkostoja eri tavoin.

Kaikki tämä vie paljon aikaa – eikä unohtaa sovi perhettä, läheisiään eikä leipätyötään.

Eipä ihme, että Jaakko Jalonen kiinnitti huomiota siihen työmäärään, joka esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtajalla on (UM 23.6.21). Tehtävän hyvä ja asiallinen hoitaminen edustustilaisuuksineen kaikkineen vastaa jo osa-aikatyötä. Tällöin vastaan tulee myös se, miten rahallisesti tämäkin luottamustehtävä korvataan.

Mutta huomio kannattaa kiinnittää nimenomaan siihen, kuinka kansanedustajilla, jotka myös valittavat työmääräänsä ja siihen kuluvaa aikaa, voi olla aikaa toimia vielä kunnan valtuutettuina, saati tulevaisuudessa myös maakuntatasolla? Vaikka he olisivat kuinka tehokkaita ja aikaan saavia, on perusteltua kysyä, pitääkö kansanedustajien vielä ehtiä kuntiensa valtuustoihin – vai keräävätkö he vain ääniä omalle puolueelle ja tulevalle varajäsenelle.

Puhumattakaan tulossa olevista maakunnista ja niiden valtuustoista – kuinka yksi henkilö voi menestyksekkäästi toimia samaan aikaan kansanedustajana, uuden maakunnan edustajana ja kunnan valtuutettuna? Kaikki nämä luottamustoimet vaativat niin aikaa, osaamista kuin paneutumista. Siitäkin huolimatta, että kokee olevansa politiikan ammattilainen.

Pirkko Parjanen

Porvoon KD:n paikallisosaston varapj

 Kuntavaalien vaalipäivä tänään 13.6.2021

Olen ehdolla Porvoossa, jossa minua ei nyt juurikaan tunneta johtuen osittain Koronasta ja omasta motivaatiosta olla esillä kaikkialla uutena Porvoolaisena.

Sitähän vaalityö on, että on esillä joka paikassa ja osoittaa kiinnostusta kaikkeen mahdolliseen.

On tehtävä itsensä "tykö". Kaikki eivät vain ole sellaisia ihmisiä, vaikka haluavat vaikuttaa oman kuntansa päätöksentekoon ja politiikkaan.

Toisaalta me ihmiset olemme siinä määrin turvallisuushakuisia, että valitsemme usein saman ehdokkaan vuodesta toiseen. Tämä onkin monen ehdokkaan tavoite. Päästä kerran kunnolla läpi, jonka jälkeen ei enää tarvitse huolehtia poliittisesta tulevaisuudesta. Luotettavat kannattajat pitävät sinut samassa asemassa vuodesta toiseen. Kun luottamuksen on ansainnut, se säilyy vaikka tuon 40 vuotta, kuten monen kansanedustajan kohdalla.

Hyvää vaalipäivää kaikille!

Liikunta ja kaavoitus Porvoossa

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN, alueiden tasapuolinen kehitys ja hoito

 

otsikko: ”Pois risut ja männynkävyt – alueet siistiksi!”

 Porvoon kaupungilla on varsin suuri suuntainen ja perusteltu investointisuunnitelma vuoteen 2025 asti. Hyvä niin, koska listassa olevat asiat vaikuttavat niin asukasviihtyisyyteen kuin houkuttelevat uusia asukkaita hyvien peruspalvelujen äärelle. Suunnitelmassa olevat kohteen lisäävät Porvoon pito-, veto- ja elinvoimaa eri tavoin.

Huomioni kuitenkin kiinnittyy kahteen asiaan: 1) alueiden tasapuoliseen kehittämiseen ja siistimiseen ja 2) eritasoisten liikuntamahdollisuuksien huomioimiseen eri kaupunginosissa kuntalaisia kuunnellen.

Yksi Porvoon vetovoima tekijä on vanha kaupunki, jonne tulevat näkevät myös vähemmän mairittelevan Ratakadun, vanhan pienteollisuusalueen ympäristöineen. Kivenheiton päässä vanhasta kaupungista kun on alue, joka on suorastaan ”jätetty Herran haltuun”. Sen on rauhassa annettu pusikoitua ja ränsistyä – vähemmän kaunis ”esipiha” vanhalle kaupungille.

Toinen on se, että vaikka Porvoo kiitettävästi satsaa kuntalaisten liikuntamahdollisuuksiin ja luo niihin hyviä edellytyksiä, kuitenkin esim. ikääntyvien ja eri tavoin liikuntarajoitteisten liikuntamahdollisuudet näyttävät olevan varsin rajalliset. Eivät kaikki 70 + ikäiset eri syistä johtuen ole enää huippukunnossa: elämä kun tuo aina omia rajoitteitaan mukanaan. Tästä johtuen mm. Kokonmäen liikuntakeskuksen tulisi mahdollistaa myös eri tavoin liikuntarajoitteisten liikuntamahdollisuudet, kuten ikääntyneille soveltuva liikuntapuisto välineineen.

Kokonniemen liikunta-alueen suunnitteluun tulee ottaa mukaan myös vanhusneuvoston ja vammaisneuvoston edustajia. Toivottavasti näin on jo tehty.

Ei kai uusi kotikaupunkini Porvoo ole tarkoitettu vain hyväkuntoisille aktiiviliikkujille, unohtaen elämän tuomat rajoitteet,