Kuntavaalien vaalipäivä tänään 13.6.2021

Olen ehdolla Porvoossa, jossa minua ei nyt juurikaan tunneta johtuen osittain Koronasta ja omasta motivaatiosta olla esillä kaikkialla uutena Porvoolaisena.

Sitähän vaalityö on, että on esillä joka paikassa ja osoittaa kiinnostusta kaikkeen mahdolliseen.

On tehtävä itsensä "tykö". Kaikki eivät vain ole sellaisia ihmisiä, vaikka haluavat vaikuttaa oman kuntansa päätöksentekoon ja politiikkaan.

Toisaalta me ihmiset olemme siinä määrin turvallisuushakuisia, että valitsemme usein saman ehdokkaan vuodesta toiseen. Tämä onkin monen ehdokkaan tavoite. Päästä kerran kunnolla läpi, jonka jälkeen ei enää tarvitse huolehtia poliittisesta tulevaisuudesta. Luotettavat kannattajat pitävät sinut samassa asemassa vuodesta toiseen. Kun luottamuksen on ansainnut, se säilyy vaikka tuon 40 vuotta, kuten monen kansanedustajan kohdalla.

Hyvää vaalipäivää kaikille!

Liikunta ja kaavoitus Porvoossa

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN, alueiden tasapuolinen kehitys ja hoito

 

otsikko: ”Pois risut ja männynkävyt – alueet siistiksi!”

 Porvoon kaupungilla on varsin suuri suuntainen ja perusteltu investointisuunnitelma vuoteen 2025 asti. Hyvä niin, koska listassa olevat asiat vaikuttavat niin asukasviihtyisyyteen kuin houkuttelevat uusia asukkaita hyvien peruspalvelujen äärelle. Suunnitelmassa olevat kohteen lisäävät Porvoon pito-, veto- ja elinvoimaa eri tavoin.

Huomioni kuitenkin kiinnittyy kahteen asiaan: 1) alueiden tasapuoliseen kehittämiseen ja siistimiseen ja 2) eritasoisten liikuntamahdollisuuksien huomioimiseen eri kaupunginosissa kuntalaisia kuunnellen.

Yksi Porvoon vetovoima tekijä on vanha kaupunki, jonne tulevat näkevät myös vähemmän mairittelevan Ratakadun, vanhan pienteollisuusalueen ympäristöineen. Kivenheiton päässä vanhasta kaupungista kun on alue, joka on suorastaan ”jätetty Herran haltuun”. Sen on rauhassa annettu pusikoitua ja ränsistyä – vähemmän kaunis ”esipiha” vanhalle kaupungille.

Toinen on se, että vaikka Porvoo kiitettävästi satsaa kuntalaisten liikuntamahdollisuuksiin ja luo niihin hyviä edellytyksiä, kuitenkin esim. ikääntyvien ja eri tavoin liikuntarajoitteisten liikuntamahdollisuudet näyttävät olevan varsin rajalliset. Eivät kaikki 70 + ikäiset eri syistä johtuen ole enää huippukunnossa: elämä kun tuo aina omia rajoitteitaan mukanaan. Tästä johtuen mm. Kokonmäen liikuntakeskuksen tulisi mahdollistaa myös eri tavoin liikuntarajoitteisten liikuntamahdollisuudet, kuten ikääntyneille soveltuva liikuntapuisto välineineen.

Kokonniemen liikunta-alueen suunnitteluun tulee ottaa mukaan myös vanhusneuvoston ja vammaisneuvoston edustajia. Toivottavasti näin on jo tehty.

Ei kai uusi kotikaupunkini Porvoo ole tarkoitettu vain hyväkuntoisille aktiiviliikkujille, unohtaen elämän tuomat rajoitteet,

 

LIIKUNTAPUISTOT

  Yksi kunnan keskeisistä tehtävistä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Tähän voisi vielä lisätä, että asukkaiden ikää ja toimintakykyä katsomatta. Liikkumisen tulisi olla esteetöntä ja kaikille sopivia liikuntapuistoja tulisi olla tarjolla. Tällä hetkellä Porvoossa on liikuntapaikkoja enimmäkseen hyväkuntoisille aktiiviliikkujille. Eri kaupunginosissa olisi hyvä olla myös sopivia liikuntapuistoja toimintakyvyltään heikentyneille kuntalaisille. Ne voisivat olla koulujen yhteydessä, koska ne laitteet sopivat kaiken ikäisille ja tukisivat kaupunginosan yhteisöllisyyttä.

Porvooseen rakennettiin upeat raput rappuharjoittelua varten. Yli 300 rappua Kokonniemen liikuntakeskukseen. Jos henkilöllä on jo polvikulumat, nämä raput eivät enää sovellu harjoitteluun. Pääset kyllä raput ylös, mutta alastulo on jo kivuliasta. Miksi vieressä ei ole ihanaa vaijerilaskeutumista, niin voisi toteuttaa harjoittelua yhteen suuntaan? Tämä on yksi osoitus siitä, että tietty osa kuntalaisista ei juurikaan hyödy uusista kohteista.

Eräs mielipidekirjoitus, joka on ollut lehdessä.

otsikko: ”Ajoissa hoitoon”

Viime vuosina on entistä enemmän ja painokkaasti korostettu sitä, että kansanterveyden ja kunkin kansalaisen kannalta on tärkeää hakeutua ja päästä viivytyksettä hoitoon ja tutkimuksiin erilaisten vaivojen ilmentyessä. Tällöin myös kalliimmat erikoissairaanhoidon kustannukset voidaan jopa välttää. Tämä ennaltaehkäisy on tärkeää niin kansalaisten fyysisten vaivojen kuin henkisen jaksamisen kannalta.

Vaikka korona epidemia, ymmärrettävästi, sitoo julkisen terveydenhuollon resursseja, ei voi olla niin, että ”korona-alttarille” uhrataan kansalaisten kannalta tärkeä ennaltaehkäisevä ja kiireetön terveydenhoito. Eli: kun huomaan tarvetta selittää ilmenneitä vaivoja ja huolta lääkärille tai terveydenhoitajalle, tulisi järjestyä aika terveyskeskuksesta etupainotteisesti.. Ei voi eikä saa olla niin, että minut ohjataan soittamaan parin viikon päästä, josko aikoja julkisessa terveydenhuollossa on tarjota tai sitten ei ole. Kaikilla kun ei ole varaa yksityisiin palveluihin.

Sama koskee ennaltaehkäisevää suun terveydenhuoltoa: ei kai voi olla niin, että jokaisen meidän tulisi paikata omatoimisesti itse hampaamme? Viime tutkimukset kertovat vahvasti siitä, että hammastarhallamme ja sen hoidolla on suuriakin vaikutuksia kokonaisvaltaiseen terveydentilamme. Hampaat tulee säännöllisesti tarkastaa, jolloin ennalta ehkäistään mahdollisesti kehittyviä pahempia vaivoja ja sairauksia.

Nyt kaikki panokset ovat akuutissa sairaanhoidossa ja koronan taltuttamisessa. Kuinka paljon jää vakavia sairauksia diagnosoimatta ajoissa? Omahoito on tärkeää, mutta silläkin on rajansa.

Kirjoitus on ajalta, jolloin Korona ohitti kaikki muut hoidot ja toimenpiteet. Onneksi osaamme ehkä jatkossa valmistautua uusiin pandemioihin, sillä tuskin tämä tähän Koronavirukseen jää.  Eivät kaikki muut sairaudet lopu kuin seinään, vaan ihmiset tarvitsevat hoitoa myös ns. yleisesti tunnettuihin vaivoihin, vaikka viruksia tulee ja menee. Aikanaan tultaneen vielä päätymään siihen lopputulemaan, että virus tai bakteeri on monen taudin ja sairauden taustalla. Mikä on sitten se laukaiseva tekijä?

 Hyvää tätä päivää,

aikaa on kulunut siitä, kun viimeisen blogi-tekstin kirjoitin. Nyt olen siis muuttanut Porvooseen ja olen ehdolla Porvoon kunnallisvaaleissa. Siitäkin huolimatta, ettei minua täällä tunneta lainkaan. Mitä sitä ei oman puolueensa hyväksi tekisi. Lisäksi olen päässyt puolueen edustajana jäseneksi kuluttaja-asian neuvottelukuntaan.

Joitakin kirjoituksia olen jo tehnyt Uusimaa- lehteen sekä Itäväylä-lehteen. Porvoossa on monta asiaa hyvin, mutta kuten muissakin kunnissa/kaupungeissa kehitettävää on.

Tässä muutama tekemäni kirjoitus lehtien MIELIPIDE - palstalle. 

otsikko: Liikuntapuisto kaikkien iloksi

”Ylös, ulos ja liikkeelle!” Kuten tutkimukset kertovat, erilainen liikunta kävelystä kuntosaliharjoitteluun on kaiken ikäisille entistä tärkeämpää. Erityisesti liikunnan merkitys korostuu ikääntyessä, jolloin ikääntyville tarjottavat erilaiset liikuntamahdollisuudet ovat niin yksilön kuin kansanterveyden näkökulmasta tärkeitä.

Koronapandemia on rajoittanut mahdollisuuksia sisäliikuntaan erityisesti ikääntyneillä - voisiko Porvoossakin, nimenomaan keskustan alueella, olla senioreille liikuntapuisto, jossa on harjoittelulaitteet lihaskunnon, koordinaation ja tasapainon harjoittamiseen. Nämä ovat keskeisiä asioita ikääntyessä. Kaupungissamme on hyvin huomioitu hyväkuntoisten eri-ikäisten harjoittelumahdollisuudet ”tankoharjoitteluineen”, mutta ne eivät sovellut henkilöille, joilla on jo liikuntarajoitteita. Seniorien liikuntapuisto sopii kaikille, kun se oikein rakennetaan.

Hyviä esimerkkejä löytyy eri puolilta Suomea ja tärkeää on huomioida, ettei liikuntapuistoa rakenneta mihinkään ”takamaastoon”, vaan kaikkien saataville. Parhaimpia paikkoja ovat lasten leikkikentän viereen, esimerkiksi Kaupungin puistoon, jossa on jo leikkikenttä ja tenniskentät. Siellä liikuntapuistolla olisi parhaat edellytykset tulla huomioiduksi ja hyvään käyttöön

otsikko: ”Viihtyisä Porvoo kaikille”

”Unelmien Porvoo” – uutena porvoolaisena on ollut mielenkiintoista ja haastavaa tutustua uuteen kotikaupunkiin tämän ”koronavuoden” aikana. Olemme mieheni kanssa liikkuneet niin jalan, pyörillä kuin autolla, tutustuen niin nähtävyyksiin kuin arkiseen elämään, niin kauppoihin kuin kuntalaisten tärkeisiin lähipalveluihin kirjastoineen, uimapaikkoineen ja harrastusmahdollisuuksineen.

Olemme ihastelleet vanhaa kaupunkia, Porvoon yhtä vetovoimatekijää. Tuomiokirkko ympäristöineen sekä Porvoon joen rannat ovat ymmärrettävästi pidetty hyvässä kunnossa ja niihin on satsattu ja satsataan. Kaupunkikeskuksen kehittämiseen liittyy myös torin ja sen ympäristön kehittäminen ja ajanmukaistaminen.

Mutta kaupunkikeskukseen satsaaminen ja siitä huolenpitäminen ei saa estää tai rajata asuinalueiden ja muiden kaupungin osien kehittämistä ja niistä huolehtimista. Tämä valitettavasti näkyy paikka paikoin. Jokainen kaupunkilainen kun arvostaa erityisesti oman asuinalueensa hyvää kuntoa, siisteyttä ja infrasta huolehtimista. Kadut, jalankulku ja pyörätiet ympäristöineen tulee pitää hyvässä kunnossa, koska se lisää asumisviihtyvyyttä, helpottaa arjen sujumista ja on yksi Porvoon vetovoima tekijä – uudet asukkaat tulevat niin työn kuin asumisviihtyvyyden perässä. Eikä unohtaa sovi myöskään uuden ratalinjauksen tuomia hyötyjä ja merkitystä kaupunkikuvalle ja kaupungin tasapuoliselle kehittämiselle.

”Unelmien Porvoo – tasapuolisesti kehitettävä, asukkaiden viihtyisä koti elämää varten” – siinä hyvä haaste meille kaikille,

Nykyisyys ja 1930-luku

Olen lueskellut Dan Brownin erästä kirjaa ja siellä on erittäin hyviä oivalluksia, jotka sopivat myös tähän päivään.

Kirjassa tuodaan esille se, miten tärkeää on muistaa menneisyyttä ( mitä tapahtui esim. sotien aikana), jotta emme toista samaa uudelleen. Eli historia on yhä uudelleen osoittanut sen, että ns. "hulluja" nousee valtaan kerta toisensa jälkeen voimakkaan kansallismielisyyden ja suvaitsemattomuuden pohjalta, jopa paikoissa, joissa sitä ei osaa odottaa.

Miten ylläpitää tässä ajassa demokratia, suvaitsevaisuus ja rakkauden valo? Miten estää, ettei nämä tekijät hiljalleen himmene meidän ihmisten elämässä, vaan myötätunto ja yhteisöllisyys ja toisten huomioiminen säilyy.

Suomi on osa Eurooppaa ja globaalit päätökset vaikuttavat aina myös Suomeen, koska olemme viennistä riippuvainen maa. Euroopan Unioinin lait ja säädökset koskevat myös meitä ja niiden mukaan joudumme tässä maassa toimimaan haluamme sitä tai emme. " Rajat kiinni" ja " Suomi takaisin" eivät enää toimi tässä maailmassa. Näen asian näin. Tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä monen asian suhteen, ei vähiten ilmastonmuutoksen kohdalla.

Jos emme pysty vaikuttamaan ilmastonmuutokseen, vaan se entisestään pahenee, edessä on jossakin vaiheessa ilmastopakolaisuus. Tottakai ihmiset siirtyvät sinne, missä voi elää ja missä elämän perusedellytykset saa turvattua. Miten "rajat kiinni"- ajatus silloin toimii?

Maailmassa on jo melkoinen määrä miljonäärejä ja miljardöörejä, jotka voisivat aloittaa oman hiilijalanjälkensä minimoimisen omassa elämässään. Tämän lisäksi niin teollisuus, valtiot kuin  julkinen sektori voivat olla vielä enemmän "tien näyttäjiä" tähän muutokseen. En näe oikeana sitä, että tavalliset ihmiset, jotka elävät usein "kädestä suuhun", ovat niitä, joita ensiksi sakotetaan tai luodaan yleisiä käytäntöjä, jotka eivät juuri vaikuta miljonäärien elämään, mutta vaikeuttavat tavallisen ihmisen arkielämää. Tällöin tulee antaa tavallisille ihmisille myös eri vaihtoehtoja ja tukea heitä taloudellisesti tässä muutoksessa. Miljonääreiltä voisi odottaa lahjoituksia ilmaston hyväksi...

Ajatelmia: Mihin demokratia on menossa?

Luin Jari Tervon artikkelin Helsingin Sanomista, jossa hän analysoi tämän hetken eduskuntavaaleja ja niissä tapahtuneita asioita kuten väkivaltaa ja pelottelua. Mikä vaikutus tällä on demokratiaan ja tuleviin vaaleihin? Kuinka moni uskaltaa tai haluaa lähteä enää ehdolle seuraavissa vaaleissa?

Itse mietin sitä samaa, mutta ehkä toisesta näkökulmasta. Näiden eduskuntavaalien aikana on tullut varsin selväksi, että suurten kaupunkien ehdokkaat ovat median kiinnostuksen kohteena ja paikalliset mediat kutsuvat vain tiettyjä ehdokkaita, ketä haluavat, haastatteluun, vaalipaneeleihin tms. Eli todennäköisesti heitä, joilla median näkökulmasta on jonkinlainen todennäköisyys tulla valituksi ja eritoten paikallisia ko. kaupungin ehdokkaita. Tähän näyttävät myös eri puolueet panostavan.

Näin ei ollut vielä vuoden 2015 vaaleissa, vaan paneelikeskustelut jaettiin eri ehdokkaiden kesken. Kannattaako siis jatkossa olla ehdokkaana pieneltä paikkakunnalta vai kannattaako muuttaa jo ajoissa suurempiin taajamiin? Muutoinkin pieneltä paikkakunnalta "ponnistaminen" on haasteellista, jos et ole näyttelijä, laulaja, urheilija tai ministerin/kansanedustajan erityisavustaja. Pitää siis olla tunnettu. Mietittäväksi jää keskittyykö päätöksenteko myös tätä kautta suurien taajamien edustajille?

Päätöksenteko alkaa olla jo muutoinkin keskittynyttä, sillä kansanedustajat ovat usein mukana myös maakunnan ja kunnan päätöksenteossa. Voi miettiä, onko tämä oikein? Jos jokaisella päätöksentekotasolla on sama henkilö, miten se edistää demokratiaa?

Olen myös sitä mieltä, että kansanedustajien pestin pitäisi kestää vain sovitut kaudet ja sen jälkeen henkilöt vaihtoon. Aivan kuten mm. presidentin virassa on. Viimeistään kahdenkymmenen vuoden jälkeen ( max. 5 kautta)voi jo olettaa, että on antanut luottamuspaikallaan kaiken oleellisen. Miksi me äänestämme samat henkilöt sinne uudestaan niin, että he ovat luottamustehtävässä jopa 40 vuotta....

Ymmärrän, että valta maistuu ja siitä on vaikea luopua, kun sinne on kerran päässyt. Miettiä voi myös sitä, miten meidän demokratian käy, jos eduskuntaan pääsee rahalla. Jos laitat 100 000€ vaalityöhön, voit olla lähes varma valinnasta. Kenellä tavallisella ihmisellä on siihen varaa...

Ajatuksia vain....

Valokuvia "vaalikiertueelta"