MIELIPIDEKIRJOITUS,
hoidon priorisointi 28.3.25
Otsikko: “kuka saa, ja
kenelle annetaan?”...
...todetaan osuvasti
vanhassa laulussa. “Suomalainen terveydenhoito vaati keskustelua priorisoinnista.
Kaikkia potilaita ei kyetä hoitamaan”, totesivat jo viime syksynä
johtajalääkärit. Vastaavasti terveydenhuollon tuotantotalouden
apulaisprofessori Torkki painotti omassa puheenvuorossaan sitä, että “meidän ei
pidä kysyä, pitääkö priorisoida, vaan miten priorisoidaan.”
Priorisointi tarkoittaa
asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se ei tarkoita hoidotta jättämistä,
vaan tarkoituksenmukaisten hoitokeinojen valintaa. Valitettavasti pula
hoitajista, lääkäreistä ja hyvinvointialueiden rahasta määrää jo sen, että
kaikki hoitoa tarvitsevat eivät pääse yksinkertaisesti ajoissa hoitoon. Näiden
resurssien puute johtaa siihen, että valitaan ketä/mitä hoidetaan ja millä
perusteilla. Vai johtaako?
Tällöin eteen tulee
arvovalinnat, eettiset ja moraaliset kysymykset mm. Ihmisarvosta, jokaisen
ihmisen kunnioittamisesta, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta. Jo
perustuslakimme (19§) lähtee siitä, että “julkisen vallan on turvattava
jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön
terveyttä.” Se, mikä on riittävää, on valitettavasti tulkinnan varaista, eikä
sitä ole lainsäädännöllisesti kovin tarkasti määritelty.
Nykytilanne voi olla
ongelmallinen potilaiden oikeuksien, ammattilaisten oikeusturvan ja valvonnan
kannalta. On hyvä päästä eroon ns. piilopriorisoinnista, jossa on epäselvää,
kuka on vastuussa ja kuka tekee päätöksiä ja millä kriteereillä.
Avoin keskustelu on
tarpeen tässäkin asiassa. Mitä julkisempaa ja läpinäkyvämpää priorisoinnista ja
sen taustalla olevista arvoista ja kriteereistä saadaan, sitä varmemmin
oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus toteutuu. Mutta mielestäni priorisointi ei
saa perustua pelkkiin hoidon kustannuksiin tai ikään.
Pirkko Parjanen
Porvoon ja
hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan varajäsen
Alue- ja
kuntavaaliehdokas (KD)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti