Vapaa sana

Aikaa tänne glogin sivun kirjoitteluun on mennyt lähes vuosi. Enemmän on tullut käytettyä tuota Facebookia. Eduskunta vaalit tulivat ja menivät. Kuntavaalit todennäköisesti siirtyvät vuoden 2017 syksyyn. Tulevien itse hallintoalueiden vaalit tullevat sitten samaan aikaan. No, samat kasvot tulevat esille molemmissa vaaleissa, osa todennäköisesti myös istuvia kansanedustajia. Onko hyväksi se, että eri päätöksenteko tasoilla päätöksiä tekevät samat henkilöt.
Kansalaiset toki viime kädessä päättävät, ketä päättäjiä mihinkin päätöksentekotasolle tulee. Pohdin vain sitä, miksi me helposti äänestämme samaa henkilöä joka paikkaan? Onko vaarana, että päätöksentekokin keskittyy liikaa tietyille henkilöille?
Sote- uudistus on tulossa ja tulee keskittämään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja entisestään. Se ei olsi ongelma, jos vain kulkeminen näihin "keskuksiin" on joustavaa ja edullista. Nythän kaikki kallistuu, niin matkat kuin palvelutkin. palvelumaksuihin tuli tänä vuonna roimat korotukset eli noin 30%. Pienituloisilla voi kohta tulla jo raja vastaan, onko varaa käyttää palveluja. Me haemme sosiaali- ja terveyspalveluissa sitä, että kaikki saavat palvelut oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja saman tasoisina. Miten tämä käytännössä toteutuu, jos palvleut ovat kaukana ja liian kalliita käyttää. Näyttää siltä, että tuloerot ja muutkin erot eri väestöryhmien kesken ovat kasvamassa ja suurin osa hyväksyy ne annettuna totuutena.

Ajatuksia vaalipaneelista 19.3.15

Tasa-arvopaneeli tänään 19.3.15 Minna Canthin / tasa- arvon päivänä
Paikkana Kotkan Pääkirjasto

Tasa- arvopaneelin oli järjestänyt Etelä-Kymenlaakson NYTKIS ( Naisjärjestöt yhteistyössä ry)
Paikalla oli ehdokkaita joka puolueesta kaksin kappalein, sekä mies- että naisehdokas. Kaikkiaan meitä oli paneelissa 14 ehdokasta. Yleisöä noin kolmisen kymmentä eli ei mikään yleisömenestys. Pääasia toki, ettei tarvinnut ihan seinille puhua.

Minulle paneelikeskustelu oli lajissaan ensimmäinen ja jännitti paljon. Syynä osittain se, että kysymysten sisällöt olivat aivan arvailun varassa. Tosin tasa- arvopaneelin ollessa kyseessä, joitakin  asioita saattoi odottaa. Näitä olivat mm. miehen ja naisten väliset palkkaerot, miehen euro suhteessa naisen euroon, kotihoidontuki, asepalvelus, johtotason paikat ja "hyvä veli"- järjestelmä. Kotihoidon tuen 6+6+6- malli herätti keskustelua. Paljon keskustelua käytiin myös siitä, miten synnytyksen ja äitysajan/hoitovapaan työnantajalle kohdistuvat menot voidaan jakaa tasaisesti tässä yhteiskunnassa siten, ettei nuoren naisen työpaikan saanti ole siitä kiinni.

Paneelissa käsiteltiin paljon tärkeitä asioita, joihin tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on syytä puuttua. Meidän naisten tulisi tukea naisten pääsyä päätöksenteon paikoille kuten eduskuntaan. Miksi me niin herkästi äänestämme sinne miehiä? Meitä naisiahan on tässä yhteiskunnassa enemmän kuin miehiä. Miksi me emme toimi ajaaksemme omia etujamme? Ajavat toki jotkut miehetkin naisen aseman parantamista mm. samanpalkkaisuutta ajatellen, mutta siitä huolimatta.

Olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi.
t. Pirkko

Mielipidekirjoitus: "Suomalainen menestystarina"

Talvisodan henki, sankarivainajien saattaminen kotiseurakunnan siunattuun maahan, 400.000:nen evakon asuttaminen, sotakorvausten maksaminen, vahvan metalli- ja paperiteollisuuden syntyminen, laadukkaan perusopetuksen turvaaminen, teknologiateollisuuden kehittyminen, Nokia.

Siinä joitakin hienoja suomalaisia menestystarinoita, jotka tunnetaan ja joita arvostetaan niin näillä ”raukoilla rajoilla” kuin maailmalla. Tähän joukkoon mahtuu toki muitakin menestystarinoita, joista yksi on suomalaisen lakisääteisen eläketurvan kehittäminen ja sen ylläpitäminen.

Nykyinen suomalainen lakisääteinen eläketurva on Euroopan huippua pelkästään jo siitä syystä, miten hyvin se pyrkii edelleen turvaamaan myös tulevat eläkkeet. Suomessa on tällä hetkellä 1,5 miljoonaa eläkeläistä, joille maksetaan vuosittain 25 miljardia euroa eläkettä. Tavallisen ansiotyössä olleen suomalaisen keskieläke on 1.600 € / kk, jos kohta ääripäät eläkekertymässä ovat toki aika suuret. Jonkun kun pitää pärjätä 746 € / kk takuueläkkeellä, jollakin toisella on leveämpi leipä eläkkeelläkin, kuten se on ansiotyössäkin.

Eläkerahastoissa on tällä hetkellä 170 miljardia euroa takaamassa ja turvaamassa sen, että meille jokaisella tullaan aikanaan maksamaan sitä eläkettä, jonka olemme työurallamme saaneet kertymään. Lakisääteiset eläkkeemme ovat siis turvatut. Mutta vain sillä edellytyksellä, ettei tuohon pesämunaan, kertyneisiin eläkerahastoihin puututa. Tämän koskemattomuuden takaa myös EU, jonka yhdentymissopimuksiin on kirjattu suomalaisen kansallisen lakisääteisen eläkejärjestelmän säilyttäminen suomalaisena ja meidän omissa käsissämme.

Tämän vuoksi siihen ei myöskään meidän itsemme tule puuttua, ja ajatella sitä jonkinlaisena valtiovallan ”vararahastona”, jota voitaisiin purkaa muihin tarkoituksiin. Seuraavan eduskunnan on pidettävä huolta siitä, että tämä ”menestystarina” saa jatkoa ja sillä turvataan myös tulevaisuudessa meidän suomalaisten eläkkeet.

Mielipidekirjoitus: "Sallikaa lasten..."

”Mumma on kiva”, totesi pieni lapsenlapseni keinuessaan kanssani. Hänen kanssaan olen opetellut isovanhemmuuden iloja ja suruja. Tärkeää on ollut luoda ja ylläpitää hyvät ja mutkattomat välit lapsenlapseeni ja hänen perheeseensä.

Kokemukseni mukaan on lapsenlapseni etu sekä tuntea että kokea erilaisia elämän asioita yhdessä isovanhempiensa kanssa. Samaan viittaa Lastensuojelun Keskusliitto pamfletissaan lastenlasten oikeuksista: isovanhempien tuella on suuri merkitys lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Mutta kaikki ikäiseni naiset eivät eri syistä johtuen saa kokea isovanhemmuutta: HS julkaisi 26.2. pitkän kirjoituksen heistä, joista ei koskaan voi tulla isovanhempia – toive ”mummoudesta” ei jostain syystä koskaan toteudu. Ja se sattui näitä haastateltuja henkilöitä syvälle.

Yhtä lailla on heitä, jotka eivät jostain syystä voi tai saa pitää yhteyttä lapsenlapseensa, vaikka sitä kuinka haluaisi. Tekstaripalstallakin asiaa puitiin ja asia on puhuttanut myös eduskuntaa syksyllä 2011 kirjallisen kysymyksen muodossa: miten turvataan isovanhempien oikeus tavata lapsenlapsiaan erilaisissa elämäntilanteissa?

Vastauksessaan oikeusministeri Henriksson toteaa ensinnäkin sen, että isovanhemman ja lapsenlapsen välisellä suhteella on kaikille osapuolille suuri merkitys: kumpikin saa toisiltaan ja oppii toisiltaan. Tilanne, jossa lapsen ei jostain syystä anneta tavata isovanhempiaan, ei ole lapsen edun mukaista, toteaa oikeusministeri. Mutta vastaavasti lainsäätäjällä ei ole pakkokeinoa määrätä lapsenlapsen tapaamispakkoa, sillä lain edellyttämä tapaamisoikeus rajoittuu vain lapsen vanhempiin. Tärkeintä on siis kaikkien lapsen kehityksestä vastaavien yhdessä pohtia sitä, voidaanko yhteydenpito mahdollistaa ja asiaan liittyviä ongelmia ratkaista. Olennaista on se, että huomioidaan lapsen etu kaikin tavoin.

Mielipidekirjoitus lehteen: "Hyvästi hyvinvointivaltio?"

Eri sanomalehdet ovat täynnä pohdiskelua siitä, tulisiko nyt elvyttää vai etsiä tehokkaasti säästötoimepiteitä. Jälleen löytyy asiantuntijoita sekä puolesta että vastaan. Tässä minun pohdiskeluani asiasta. Kaikki kuitenkin lienevät olevan sitä mieltä, että selkeät rakennemuutokset ja sääsökohteet ovat edessä päin. Mielipiteissä vaihtelee kannanotto siitä, milloin ne tulisi toteuttaa, tänä vuonna vai joidenkin vuosien kuluttua.

”Hyvästi, hyvinvointivaltio?”

Yritystuen karsinta, työttömyysturvan leikkaaminen, opintotuen tarveharkintaisuus, asuntolainojen korkovähennyksestä luopuminen ja lapsilisät verolle. 

Kuulostaako tutulta?

Tämä oli osa nykyisen europarlamentaarikon Liisa Jaakonsaaren leikkauslistaa vuodelta 1994 (HS 3.1.15).

Jos katselit ja kuuntelit illan uutislähetystä (YLE 1 5.1.2015), niin tämä meppi Liisa Jaakonsaaren jo 20 vuotta sitten julkaisema ”Liisan lista” näkyi ja kuului suurten puolueiden puoluesihteereiden kannanotoissa. Edessä ovat kansalaisten totuttuihin hyvinvointipalveluihin kohdistuvat leikkaukset. Enää ei kysellä sitä, pitäisikö leikata, vaan selkeästi tuodaan julki se, että totuttuja hyvinvointivaltiomme rakenteita puretaan. Kokoomuksen puoluesihteeri lausui julki selvästi oman puoleensa kannan siihen, että verotusta tulee selvästi keventää. Verojen keventäminen merkitsee suoraan verovaroilla ylläpidettävien julkisten palvelujemme leikkaamista, koskien niin lasten koulutusta, kansalaisten terveydenhoitoa kuin vanhusten hoitoa. Tavoitteena voi nähdä ns. ”Amerikan – mallin”, jossa jokainen kustantaa mahdollisimman pitkälle itse omat terveys-, koulutus- ja hoivapalvelut.

Meppi Liisa Jaakonsaari toivoo puolueiden tuovan esille julkiseen keskusteluun säästökohteita. Hän näkee, että ”puramme hiljaa hyvinvointivaltiota”. Seuraavista eduskuntavaaleista ei siis taida tulla paljon puhuttu ”pääministerivaali”, jossa poliittinen painopiste on siinä, kenestä tulee seuraavan hallituksen pääministeri, vaan vahvasti esillä ovat ja tulevat olemaan taloudelliset arvot, kansalaisten tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kohtelu ja julkisten palveluiden saatavuus.

Presidentti Sauli Niinistö kaipasi uudenvuodenpuheessaan puolueilta selkeitä säästöohjelmia. Lienee siis selvää, että entistä vaativammat säästötoimet ovat tulossa, mutta perimmäinen kysymys on, miten tehdä ne oikeudenmukaisesti.

Kannan syvää huolta ”hyvinvointivaltiomme” tulevaisuudesta, ennen muuta siitä, miten tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti meitä kohdellaan säästöpäätöksiä tehtäessä. Eli, miten turvataan meidän tavallisten ihmisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut?

Pirkko Parjanen

KD:n Kymen-Piirin varapuheenjohtaja

Hamina

"Sinua tarvitaan - lähde mukaan!"

"Pahus! Edessä tiukka päivä työssä ja lapselle nousi kuume! Ja isovanhemmat asuvat kaukana, eivät he ehdi millään tähän hätään! Mitäs nyt?"

" Ei voi olla totta - isä kaatui vessassa, mursi nilkkansa eikä pääse itswe hoitamaan asioitaan. Kuka kävisi kaupassa? Enhän minä ehdi..."

Elämässä sattuu ja tapahtuu, yhdelle yhtä ja toiselle toista. Monessa mutkassa tarvitsemme toisen käsi- ja jalkaparia avuksi - ihminen kun ei aina yksin selviä eikä meitä yksin ole edes luotu elämään.

Miten minä voisin antaa apua toiselle? Eri puolilla maatamme on kehitelty erilaisia vapaaehtoistoiminnan malleja ja muotoja, joiden tarkoituksena on löytää sekä heidät, jotka voivat tarjota apuaan, että heidät, jotka jossakin elämän hetkessä apua tarvitsevat.

Meillä Kaakonkulmalla on lähdetty yhdessä mukaan mm. "Suurella sydämellä" vapaaehtoistoimintaan. Mukana ovat niin Haminan kaupunki kuin seurakunta ja eri alueen kolmannen sektorin toimijat. Tämä yhteistyöverkosto jakaa keskenään netissä ( hamina.suurellasydamella.fi) hyviä toimintamalleja, tarjoaa alueen vapaaehtoisille koulutusta ja virkistystä sekä parantaa vapaaehtoistoiminnan näkyvyyttä ja tavoitettavuutta.

Jo yksin se, että Kaakonkulmalla kohta 25% väestä on yli 64 vuotiaita, kertoo tulevasta kasvavasta tarpeesta vapaaehtoiseen avustamiseen ja välittämiseen toisista. Toisessa päässä ovat lapsiperheet, joiden arjessa ylimääräinen käsi- ja jalkapari, lämpimästä sylistä puhumattakaan, ovat kultaakin kalliimpia. Isovanhemmat, sisarukset, muut sukulaiset ja ystävät saattavat olla toisella paikkakunnalla, joten esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan osallistuvan "mummin" tai "ukin" apu voi tulla hyvään tarpeeseen. Kunnissa on kehitetty ja kehitellään matalan kynnyksen perhepalveluja, mutta henkilöstö ei aina ehdi vastata kasvavaan kysyntään.

Voinko minä antaa aikaa toiselle - toimien vaikkapa sovittuna kuljettajana teatteriin, konserttiin, kaupaan tai kirkkoon? Tai voisinko toimia turvallisena "lapsenlikkana" taaperolle ja apuna elämän ruuhkavuosia elävälle äidille ja/tai isälle?

Antaessaan saa itsekin - uskaltaisinko lähteä liikkeelle?

Näitä asioita pohtien ja miettien
Pirkko Parjanen