Murtuuko luottamus?

 

Viime viikolla UUSIMAA-lehden mielipidepalstalla. Luottamus on kuitenkin yhteiskunnan liima.

Yhteisymmärrys ja sopimukseen pääseminen yleensä ovat helpommin saavutettavissa, jos pohjalla on luottamus toiseen osapuoleen.                                  

 

 “Murtuuko luottamus?” 7.4.2025

 

Niin henkilökohtaisesti kuin yhteiskunnallisesti, sekä yksilöiden että kansakuntien välillä luottamus on ehdottoman tärkeä ja olennainen asia. Luottamus rakentaa yhteyttä ja luo perusedellytykset kaikenlaisten asioiden hoitamiseen ja arjen elämään.  

 

Jo yksilön tasolla on kysymys varsin tärkeistä arjen asioista: voitko luottaa taksiin, jonka kyytiin nouset? “Vanhaan hyvää aikaan” saatoit huoletta luottaa siihen, että taksi kyyditsi sinut turvallisesti paikasta a paikkaan b. Voitko luottaa terveydenhoitoon saadaksesi apua vaivoihisi? Pääsetkö lääkäriin tai muun hoitohenkilöstön pakeille ajoissa ja voitko luottaa siihen, että saat hyvää ja asiallista hoitoa tutulta “omalääkäriltä ja -tiimiltä” omalla äidinkielelläsi? Voitko luottaa siihen, että lapsesi saavat hyvää perusopetusta tutussa kyläkoulussa, jonka opettajaan voi huoletta luottaa? 

 

Yhteiskunnallisesti ja kansojen kesken on kysymys samasta ihmisten arjen turvallisesta rakentamisesta. Demokratia nojaa yksinkertaisesti luottamukseen: “maija ja matti meikäläisen” pitää voida luottaa siihen, että heidän valitsemansa edustajat kunnassa, alueella, eduskunnassa ja hallituksessa hoitavat asiat niin, että voit luottaa huomiseen ja rakentaa arjen elämää. Puhumattakaan kansojen välisestä luottamuksesta: voidaanko näihin valtioiden johtajiin ja heidän sanomisiinsa luottaa? Jos ei, niin näköalat tulevaisuuteen ovat kadoksissa, eikä huomiseen saata luottaa.  

 

Samoin virkamiehet, joiden virkatehtävä ja –velvollisuus on valmistella ja esitellä asioita perustellusti, huomioiden laajasti niiden vaikutukset eri asioihin, heidän tulee omissa toimissaan luoda luottamusta virkakunnan osaamiseen. Asiat tulee aina valmistella lain ja asetusten, tehtyjen perusteellisten selvitysten pohjalta – ja siihen pitäisi niin kansalaisten kuin luottamushenkilöhallinnon niin kunnassa, alueella kuin valtion hallinnossa voida luottaa.

 

Viime aikoina on ollut havaittavissa luottamuksen murentumista: voisimmeko yhdessä rakentaa huomista entistä paremmin, luottaen huomiseen ja heihin, jotka eri tavoin ja eri tasoilla asioita valmistelevat ja niistä luottamuksen hengessä myös päättävät, 

Terveydenhuollon priorisointi

 

MIELIPIDEKIRJOITUS, hoidon priorisointi                              28.3.25

                                                                                                                      

Otsikko: “kuka saa, ja kenelle annetaan?”... 

 

...todetaan osuvasti vanhassa laulussa. “Suomalainen terveydenhoito vaati keskustelua priorisoinnista. Kaikkia potilaita ei kyetä hoitamaan”, totesivat jo viime syksynä johtajalääkärit. Vastaavasti terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Torkki painotti omassa puheenvuorossaan sitä, että “meidän ei pidä kysyä, pitääkö priorisoida, vaan miten priorisoidaan.” 

 

Priorisointi tarkoittaa asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se ei tarkoita hoidotta jättämistä, vaan tarkoituksenmukaisten hoitokeinojen valintaa. Valitettavasti pula hoitajista, lääkäreistä ja hyvinvointialueiden rahasta määrää jo sen, että kaikki hoitoa tarvitsevat eivät pääse yksinkertaisesti ajoissa hoitoon. Näiden resurssien puute johtaa siihen, että valitaan ketä/mitä hoidetaan ja millä perusteilla. Vai johtaako? 

 

Tällöin eteen tulee arvovalinnat, eettiset ja moraaliset kysymykset mm. Ihmisarvosta, jokaisen ihmisen kunnioittamisesta, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta. Jo perustuslakimme (19§) lähtee siitä, että “julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.” Se, mikä on riittävää, on valitettavasti tulkinnan varaista, eikä sitä ole lainsäädännöllisesti kovin tarkasti määritelty.  

Nykytilanne voi olla ongelmallinen potilaiden oikeuksien, ammattilaisten oikeusturvan ja valvonnan kannalta. On hyvä päästä eroon ns. piilopriorisoinnista, jossa on epäselvää, kuka on vastuussa ja kuka tekee päätöksiä ja millä kriteereillä. 

 

Avoin keskustelu on tarpeen tässäkin asiassa. Mitä julkisempaa ja läpinäkyvämpää priorisoinnista ja sen taustalla olevista arvoista ja kriteereistä saadaan, sitä varmemmin oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus toteutuu. Mutta mielestäni priorisointi ei saa perustua pelkkiin hoidon kustannuksiin tai ikään.

 

Pirkko Parjanen 

Porvoon ja hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan varajäsen 

Alue- ja kuntavaaliehdokas (KD)