Kiitos teille äänestäjät. Ihan ei "riman" yli päästy, mutta lähelle kuitenkin.
Viime viikolla UUSIMAA-lehden mielipidepalstalla. Luottamus on kuitenkin yhteiskunnan liima.
Yhteisymmärrys ja sopimukseen pääseminen yleensä ovat helpommin saavutettavissa, jos pohjalla on luottamus toiseen osapuoleen.
“Murtuuko
luottamus?” 7.4.2025
Niin henkilökohtaisesti
kuin yhteiskunnallisesti, sekä yksilöiden että kansakuntien välillä luottamus
on ehdottoman tärkeä ja olennainen asia. Luottamus rakentaa yhteyttä ja luo
perusedellytykset kaikenlaisten asioiden hoitamiseen ja arjen elämään.
Jo yksilön tasolla on
kysymys varsin tärkeistä arjen asioista: voitko luottaa taksiin, jonka kyytiin
nouset? “Vanhaan hyvää aikaan” saatoit huoletta luottaa siihen, että taksi
kyyditsi sinut turvallisesti paikasta a paikkaan b. Voitko luottaa
terveydenhoitoon saadaksesi apua vaivoihisi? Pääsetkö lääkäriin tai muun
hoitohenkilöstön pakeille ajoissa ja voitko luottaa siihen, että saat hyvää ja
asiallista hoitoa tutulta “omalääkäriltä ja -tiimiltä” omalla äidinkielelläsi?
Voitko luottaa siihen, että lapsesi saavat hyvää perusopetusta tutussa
kyläkoulussa, jonka opettajaan voi huoletta luottaa?
Yhteiskunnallisesti ja
kansojen kesken on kysymys samasta ihmisten arjen turvallisesta rakentamisesta.
Demokratia nojaa yksinkertaisesti luottamukseen: “maija ja matti meikäläisen”
pitää voida luottaa siihen, että heidän valitsemansa edustajat kunnassa, alueella,
eduskunnassa ja hallituksessa hoitavat asiat niin, että voit luottaa huomiseen
ja rakentaa arjen elämää. Puhumattakaan kansojen välisestä luottamuksesta:
voidaanko näihin valtioiden johtajiin ja heidän sanomisiinsa luottaa? Jos ei,
niin näköalat tulevaisuuteen ovat kadoksissa, eikä huomiseen saata
luottaa.
Samoin virkamiehet,
joiden virkatehtävä ja –velvollisuus on valmistella ja esitellä asioita
perustellusti, huomioiden laajasti niiden vaikutukset eri asioihin, heidän
tulee omissa toimissaan luoda luottamusta virkakunnan osaamiseen. Asiat tulee
aina valmistella lain ja asetusten, tehtyjen perusteellisten selvitysten
pohjalta – ja siihen pitäisi niin kansalaisten kuin luottamushenkilöhallinnon
niin kunnassa, alueella kuin valtion hallinnossa voida luottaa.
Viime aikoina on ollut
havaittavissa luottamuksen murentumista: voisimmeko yhdessä rakentaa huomista
entistä paremmin, luottaen huomiseen ja heihin, jotka eri tavoin ja eri
tasoilla asioita valmistelevat ja niistä luottamuksen hengessä myös päättävät,
MIELIPIDEKIRJOITUS,
hoidon priorisointi 28.3.25
Otsikko: “kuka saa, ja
kenelle annetaan?”...
...todetaan osuvasti
vanhassa laulussa. “Suomalainen terveydenhoito vaati keskustelua priorisoinnista.
Kaikkia potilaita ei kyetä hoitamaan”, totesivat jo viime syksynä
johtajalääkärit. Vastaavasti terveydenhuollon tuotantotalouden
apulaisprofessori Torkki painotti omassa puheenvuorossaan sitä, että “meidän ei
pidä kysyä, pitääkö priorisoida, vaan miten priorisoidaan.”
Priorisointi tarkoittaa
asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se ei tarkoita hoidotta jättämistä,
vaan tarkoituksenmukaisten hoitokeinojen valintaa. Valitettavasti pula
hoitajista, lääkäreistä ja hyvinvointialueiden rahasta määrää jo sen, että
kaikki hoitoa tarvitsevat eivät pääse yksinkertaisesti ajoissa hoitoon. Näiden
resurssien puute johtaa siihen, että valitaan ketä/mitä hoidetaan ja millä
perusteilla. Vai johtaako?
Tällöin eteen tulee
arvovalinnat, eettiset ja moraaliset kysymykset mm. Ihmisarvosta, jokaisen
ihmisen kunnioittamisesta, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta. Jo
perustuslakimme (19§) lähtee siitä, että “julkisen vallan on turvattava
jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön
terveyttä.” Se, mikä on riittävää, on valitettavasti tulkinnan varaista, eikä
sitä ole lainsäädännöllisesti kovin tarkasti määritelty.
Nykytilanne voi olla
ongelmallinen potilaiden oikeuksien, ammattilaisten oikeusturvan ja valvonnan
kannalta. On hyvä päästä eroon ns. piilopriorisoinnista, jossa on epäselvää,
kuka on vastuussa ja kuka tekee päätöksiä ja millä kriteereillä.
Avoin keskustelu on
tarpeen tässäkin asiassa. Mitä julkisempaa ja läpinäkyvämpää priorisoinnista ja
sen taustalla olevista arvoista ja kriteereistä saadaan, sitä varmemmin
oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus toteutuu. Mutta mielestäni priorisointi ei
saa perustua pelkkiin hoidon kustannuksiin tai ikään.
Pirkko Parjanen
Porvoon ja
hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan varajäsen
Alue- ja
kuntavaaliehdokas (KD)
Kiitos teille äänestäjät. Ihan ei "riman" yli päästy, mutta lähelle kuitenkin.