Junalla on hauska matkustaa...

 

MIELIPIDEKIRJOITUS: Itärata                            30.10.2024

 

Otsikko: “Junalla on hauska matkustaa...” 

 

Minulla oli tilaisuus osallistua Itärata hanketta koskevaan esittelytilaisuuteen 23.10. Porvoon Taidetehtaalla. Ensinnäkin kiitos esittelijöille, jotka sekä kartoin että sanallisesti kuvasivat mielestäni hyvin ja tyhjentävästi tämä hetkistä Itäradan suunnittelutilannetta. Kuulemistilaisuudet jatkuvat vielä muissa kunnissa. 

 

Nythän ollaan vasta ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA), jossa puntaroidaan peräti neljää (4) vaihtoehtoa Itäradan linjausta varten. Jokaisen vaihtoehdon tiimoilta ollaan tehty maastokartoituksia 200 metriä linjausten kummaltakin puolelta. Kartoituksia tullaan myös jatkamaan niin maastossa kuin sitten myöhemmin tarkempien maaperätutkimusten osalta - työtä on siis vielä paljon edessä ennen kuin mitään vaihtoehtoa on lyöty lukkoon ja ensimmäistä ratakiskoa asennetaan! 

 

On selvää, että tämän hinta- ja kokoluokan suunnitelma herättää monenlaisia kysymyksiä sekä huolenaiheita, niin maanomistajien kuin alueen kuntien suhteen. Mitä lopulta valittu linjaus merkitsee luontoarvoille ja luonnon monimuotoisuuden säilymiselle? Miten niin valtio kuin alueen kunnat pystyvät kustantamaan ao. hankkeen, kun juuri nyt tehdään miljardisäästöjä mm. sosiaali -ja terveyspalveluista? Entä ratahankkeen hyöty: löytyykö sille riittävästi käyttäjiä? Toisaalta, eikö tällä hankkeella haeta juuri sitä, että käyttäjiä tulee lisää ja kuntien asukasmäärät kasvavat eli ei rakenneta vain nykytilaa varten.

 

Entä mikä hyöty sillä on Itä-Suomelle, niin taloudellisesti kuin strategisesti? Jos valtion tavoitteena on edelleen pitää koko Suomi asuttuna ja huolehtia myös itärajan turvaamisesta, niin pelkästään aluepoliittisesti kuin puolustuksellisesti Itäradalla on käyttöä ja tarvetta tulevaisuudessa.

 

Ehkäpä nyt pitäisi katsoa sitä niin sanottua “isoa kuvaa”.

 

Tuumii 

 

Pirkko Parjanen  

Tarkastuslautakunnan varajäsen/Porvoo 

Tarkastuslautakunnan varajäsen/Itä-Uudenmaan hyvinvointialue 

 

Itä-Euroopan tasoa?

 

MIELIPIDEKIRJOITUS                     29.9.2024

 

otsikko: ”Itä-Euroopan tasoa?”

”Suomi on vanhusten hoivassa Itä-Euroopan tasolla ja kaukana muista Pohjoismaista” toteaa tutkija-professori Teppo Kröger, joka keväällä palkittiin Pohjoismaiden arvostetuimmalla gerontologian ”Sohlberg” – palkinnolla.

Krögerin mukaan Suomessa on kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä vanhusten hoivaan kohdistuvien säästöpäätösten vaikutukset. Ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on tehnyt kotihoidosta kotiin tuotavaa laitoshoitoa, koska laitoshoitoon pääsevät vain pahasti muistisairaat. Samalla omaisten hoitoroolin kasvattaminen on merkinnyt työssä käymisen vähentymistä.

Krögerin mukaan kaikki toimenpiteet tähtäävät vain säästämiseen, eivät palveluiden parantamiseen, saatavuuteen tai henkilökunnan työolojen parantamiseen. Kaikki tämä johtaa ”hoivaköyhyyteen”, joka tarkoittaa sitä, ettei ihminen saa tarvitsemaansa apua. Hoivaköyhyys lisää terveysongelmia, ennenaikaista kuolemaa ja muiden terveyspalveluiden ylikäyttöä, unohtamatta lisääntyneitä yhteydenottoja hätäkeskukseen tai päivystykseen.

Tätä taustaa vastaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen juuri tekemät linjaukset sosiaali- ja terveyspalveluiden karsimisesta Lapinjärvellä, Myrskylässä, Pukkilassa ja Askolassa ovat erittäin kyseenalaisia. Ne sotivat myös luvattua ”turvalliset, riittävät ja laadukkaat lähipalvelut”- periaatetta vastaan, jonka piti olla hyvinvointialueiden olennainen tehtävä ja tavoite.

Muut Pohjoismaat sekä Iso-Britannia satsaavat lähellä tapahtuvaan varhaiskuntoutukseen, jonka tavoitteena on toimintakyvyn palauttaminen ja ylläpitäminen – niin ettei kotihoitoakaan välttämättä aina tarvita. Miten meillä Itä-Uudellamaalla hoidetaan varhaiskuntoutus?

Voisiko tästä ottaa mallia Suomessa ja Itä-Uudellamaalla, jotta pääsisimme edes Pohjoismaiselle tasolle,

Hyvinvointivaltio, hyvinvointiyhteiskunta vai hyväntekeväisyysyhteiskunta?

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN 7 hyvää ja 8 kaunista, vaalilupausten pettäminen

 

otsikko. ”7 hyvää…”

”…ja 8 kaunista”. Kuten viime vuonna eduskunta vaalien alla kirjoitin, ”vaalisää” oli lupauksia tulvillaan. Nyt vuosi vaalien jälkeen on koittanut arki, jossa jälleen kerran ”Siperia opettaa”:1) valtiovarainministeriö löi ”räkningit” pöytään ja niinpä 2) hallituksen kehysriihessä syötiin lupaukset niin PS:n lupaama bensanhinnan alennus kuin KOK lupaus siitä, ettei eläkeläisten verotukseen kosketa…

Puhumattakaan paljon puhutuista lähipalveluista: terveydenhuoltoa ollaan supistamassa ja sairaalaverkostoa leikkaamassa. Siinä sivussa leikataan vanhusten huollosta vähentämällä terveyskeskusten vuodeosastoja ja supistetaan hoitajamitoitusta, jolloin hoivakodeissa pitää pärjätä ”vähemmillä käsillä”.

Ja pidennetään hoitotakuuta kolmeen tai kuuteen kuukauteen – voisi kysyä: missä on paljon puhuttu ”Pohjoismainen hyvinvointivaltio”, jota olemme rakentaneet ja tukeneet veroeuroillamme – myös me eläkeläiset, niin työurallamme kuin nyt eläkkeellä.

Ilmankos pääministeri puhuu enää ”hyvinvointiyhteiskunnasta”, jossa rikkaiden ”almuilla” autetaan vähempiosaisia – vähempiosaisia, joista vaalien alla luvattiin pitää huolta puolueesta riippumatta, tyyliin ”Ketään ei jätetä”.

Niin, näinkö meille tässä taas kävi, äänestäjän luottamus petettiin?

Hyvinvointivaltio ja terveydenhuolto

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN                       24.8.2024

 

otsikko: ”On sairasta säästää terveydestä

”SOTE-uudistuksen lupaus: ”turvata yhdenvertaiset, laadukkaat ja saatavilla olevat lähipalvelut, jotka kaventavat hyvinvointi- ja terveyseroja, sekä hillitsevät kustannusten kasvua. Painopisteenä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen”.

Kuten Uusimaasta 24.8. luettiin, meidän yhteinen Itä-Uusimaan hyvinvointialue on taloudellisessa ahdingossa – tappio nousemassa 80 miljoonan euroon. Ne leveät hartiat!

Miten tässä näin kävi? Mihin katosivat kansalaisten terveydenhoitoon tarkoitetut varat – vai oliko kyseessä yksinkertaisesti muunneltu totuus, jolloin kauniit lupaukset peittivät alleen jo Juha Sipilän hallituksen kaavailemat miljardi-säästöt sosiaali- ja terveysmenoista?

Mihin on myös kadonnut Kimmo Kajasteen (UM 24.8.) kaipaama konsensus, yhteinen toiminta yhteisten arvojen pohjalta – onko käteen jäänyt vain taloudelliset arvot, eli rahan valta ja yksilölliset arvovalinnat, joista uupuu yhteisöllisyys ja toisen huomioiminen?

Niin, SOTEn piti merkitä hyvää hoitoa, kaksi esimerkkiä: selkävaivoistaan johtuen leikattu tuttuni (+75) siirrettiin onnistuneen leikkauksen jälkeen ”kuntoutusosastolle”, jossa on vain yksi fysioterapeutti ja yksi kuntoutuslaite – sekin rikki. Toinen polvensa loukannut tuttuni (+65) on jo kolmesti käynyt lääkärissä saadakseen apua ja pystyäkseen jälleen liikkumaan – hoitona omat ohjeet ja vain ”buranaa” kehiin – tässä kuntoutuksen mallia!

Tämäkö on kuntoutuksen taso ”laadukkaat lähipalvelut” turvaavalla SOTE alueellamme? Onko ikä tulevaisuudessa este tehokkaalle kuntoutukselle? Riippuuko hoidon sisältö varallisuudesta? Tähänkö koko SOTE uudistuksella alun perinkin pyrittiin, saamaan ne ajatellut miljardi- säästöt?

Ja säästämisvimman keskellä on unohdettu apua, hoitoa ja kuntoutusta tarvitseva ihminen, äänestäjä, joka veroeuroillaan ja palvelumaksuilla on maksajan paikalla,

Eläkeläiset ja toimeentulo

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN                                          8.4.2024

 

otsikko: ”Eläkeläiset veronmaksajina

Aikanaan tuntemani kaupunginjohtaja tuumiskeli, että johtamastaan kaupungista voisi hyvin tulla ”eläkeläisten Florida” – he kun tuovat tasaisen verotulon ja osallistuvat aktiivisesti palvelujen ostoon ja eri aktiviteetteihin.

Voisiko armaan Porvoomme uusi kaupunginjohtaja tuumia samoin? Me eläkeläiset, joita Suomessa on noin 1,6 miljoonaa, olemme edelleen aktiivisia kansalaisia ja veronmaksajia.

Niin, puolisoni oli 15 vuotiaana ensimmäisen kerran ansiotyössä Summan tehtailla, minä puolestani 16 vuotiaana vanhainkodissa Haminassa. Nykyisin kumpaakaan työpaikkaa ei enää ole olemassa: Stora-Enso lakkautti paperitehtaan ja Kymsote vanhainkodin – lienee kuva ajastamme?

 Olemme kumpikin saaneet olla onneksi töissä. 40 vuotisten työuriemme aikana olemme maksaneet veromme, joilla ylläpidetään ”hyvinvointivaltiotamme”, kasvattaneet kolme lastamme aikuisiksi, tukeneet heidän ja heidän perheidensä elämää eri tavoin. Ja edelleen maksamme veroja, jotka nousivat huomattavasti eläkkeelle siirtymisen yhteydessä (n. 6%), samalla tulotaso tippui 1/3 osan. Tämän vuoden alussa saatu indeksikorotus merkitsi mm. puolisolleni jälleen veronkorotusta - eläkkeestä! Lisäksi hän sai 200 € edestä lisäveroja maksettavaksi viime vuodelta – kannamme siis edelleen kortemme yhteiseen kekoon!

Ja ne paljon puhutut ”eläkeläisalennukset” – usein miten 1 – 2 € vaikkapa teatterilipusta yms. Ketkä silti täyttävät monet kulttuuririentojen katsomot – me. Eläkeläisalennuksia kun ei saa ruoasta, asumisesta, sähköistä, vedestä, lääkkeistä, eikä edes sähköautoista.

Emme siis ole ”hyvinvointivaltion taakka”, vaan monin tavoin hyödyksi asuinympäristöllemme vapaaehtoistyön tekijöinä ja normaaleina kuluttajina sekä veronmaksajina.

”Porvoo - eläkeläisten Florida”? Maksamme edelleen veromme ja mahdollistamme osaltamme siten palveluja porvoolaisille, myös lapsiperheille päivähoidon, koulutuksen ja terveydenhuollon suhteen – eiköhän palvelutarjonta ja riittävä tulotaso kuulu myös meille, ikääntyville veronmaksajille,

Porvoon tulevaisuus

 

MIELIPIDEKIRJOITUS  17.1.2024

Haasteita riittää – mihin rahkeet riittävät?

Oli mielenkiintoista kuulla kaupungin hallituksen puheenjohtajan Jorma Wiitakorven alustus Porvoon nykytilanteesta että tulevaisuuden haasteista 16.1.24 Porvoon kansalliset seniorit ry:n tilaisuudessa. Alustuksessaan hän toi hyvin esille varsin haastavat tulevaisuuden näkymät.

Jo yksin edessä oleva investointien buumi herätti ajatuksia, koskipa ne sitten varhaiskasvatusta, kouluja, torialuetta tai liikuntakeskusta.

Näiden miljoona haasteiden edessä on kysyttävä: mihin Porvoolla seuraavan 5 – 10 vuoden kuluessa on yksinkertaisesti varaa? Mistä on pakko leikata, mitä pitää jättää toteuttamatta? Kuten tuli esille, edessä tullee olemaan myös ”ikäviä päätöksiä” – poliitikolta harvinaisen rehellisesti sanottu!

Ikäviä päätöksiä edessä – ja monet niistä koskettavat meitä porvoolaisia ja hyvinvointialueen osalta itä-Uudenmaan alueen asukkaita.

Jo yksin keskustelu Porvoon sairaalan tulevaisuudesta on miljoona luokan kysymys: millainen laajan palvelun SOTE- keskus tänne poliittisen väännön jälkeen syntyy?  Millaisia palveluja se tuottaa ja pystyy pitämään yllä tasavertaisesti kaikille Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen asukkaille? Mitkä palvelut tulevat siirtymään HUSin muiden yksiköiden hoidettavaksi? HUS kun mm. laajentaa huomattavasti Jorvin sairaalaa, jonne jo nyt on keskitetty leikkaushoitoa. Lisäksi tulee huomioida valtiovallan toimenpiteet: SOTE alueiden luomisen tavoitteena, jo Sipilän hallituksesta lähtien, oli miljardien säästöt – liekö nykyisellä hallituksella suurempia haluja lisätä SOTE alueiden rahoitusta, kun tavoitteena muutenkin on miljardiluokan säästöt?

Samalla on hyvä huomioida osaavan ammattihenkilöstön puute, johon helpotusta tuskin tuo valmistelussa oleva vientiteollisuuden määrittämä palkkakatto, josta ei edes valtakunnansovittelija voisi lipsua.

Esimakua tulevasta antoi nyt julkistettu virkamiestyöryhmän selvitys, jossa pohdittiin viiden ERVA alueen (yliopistolliset keskussairaalat) keskeistä roolia kansalaisten hoidossa. Samalla hahmoteltiin keskussairaaloiden roolia ja sijoitusta, sekä muita SOTE palveluja ja niiden laajuutta ja saatavuutta eri alueilla.

Edessä on valitettavasti akuutti vaara Porvoon sairaalan olemassaololle, vaikka keskustelua toppuutellaan. Nyt meitä edustavien poliitikkojen on syytä olla enemmän kuin tarkkana, miten uuden SOTE-keskuksen/sairaalan mahdollinen suunnittelu etenee, mikä on toiminnan sisältö ja laajuus sekä mihin investoinnit kohdennetaan pyrittäessä takaamaan ne paljon puhutut ”hyvät, yhdenvertaiset, laadukkaat ja helposti saavutettavat peruspalvelut” koko Itä-uudenmaan väestölle. Hötkyily ei auta, mutta avoin keskustelu on hyväksi jo suunnitteluvaiheessa.

Unkari "kantona kaskessa"

 

Suomi on osa EU:n yhteisöä ja hyvä niin. Emme enää selviäisi yksin Venäjän kyljessä. Maailma on muuttunut todella paljon ja niin myös Venäjä ja sen suhteet naapureihin. Venäjä on selkeästi uhka naapureilleen. Sanoo olevansa rauhaa rakastava maa, mutta käytännön tekojen perusteella kaikkea muuta.

Voimme miettiä, millainen riski Suomen turvallisuudelle ovat venäläiset kaksoiskansalaisuuden Suomessa saaneet henkilöt. Kuka on heidän "isäntänsä" kriisien kohdatessa. Tuskin voi palvella kahta isänmaata.

Tämä näkyy jo siinä, ettei esimerkiksi ymmärrystä riitä tämän hetken itärajan ongelmatiikkaan. Kaikki tietävät jo pelkän TV:n kautta nähtyjen kuvien perusteella, että kyse on Venäjän toteuttamasta tietoisesta ihmisten salakuljetuksesta rajalle. Ketkä kokoavat rahat tästäkin operaatiosta? Suomi on ikävä kyllä varsin hampaaton tämän edessä ja päästää ihmiset omaan maahan, jossa voi sitten anoa turvapaikkaa. Virossa osataan nämä asiat paljon jämäkämmin. Milloin sitten Suomen "sinisilmäisyys" loppuu???

Toiseksi, millainen uhka Unkari on koko EU:n jäsenvaltioille. Jämäkkyys tältäkin osin puuttuu. Puhumme länsimaiden demokratiasta, mutta onko sitä, jos yksi maa voi kiristää koko EU:n yhteisöä ja estää kaiken hyvän toteuttamisen, ajatellen Ukrainaa ja Venäjän jatkotoimenpiteitä...

Eikö demokratiassa ole kyse enemmistön päätöksistä? Yksimielisyyttä ei EU:ssa saada aikaan, koska sen yhteisöön kuuluvat maat ovat liian erilaisia toisiinsa nähden. Demokratia on tällä hetkellä kaukana EU:n päätöksenteosta liittyen Unkarin toimiin. 

Tavallinen kansalainen ei oikein ymmärrä tämän kaltaista demokratiaa...