Kiitos teille äänestäjät. Ihan ei "riman" yli päästy, mutta lähelle kuitenkin.
Viime viikolla UUSIMAA-lehden mielipidepalstalla. Luottamus on kuitenkin yhteiskunnan liima.
Yhteisymmärrys ja sopimukseen pääseminen yleensä ovat helpommin saavutettavissa, jos pohjalla on luottamus toiseen osapuoleen.
“Murtuuko
luottamus?” 7.4.2025
Niin henkilökohtaisesti
kuin yhteiskunnallisesti, sekä yksilöiden että kansakuntien välillä luottamus
on ehdottoman tärkeä ja olennainen asia. Luottamus rakentaa yhteyttä ja luo
perusedellytykset kaikenlaisten asioiden hoitamiseen ja arjen elämään.
Jo yksilön tasolla on
kysymys varsin tärkeistä arjen asioista: voitko luottaa taksiin, jonka kyytiin
nouset? “Vanhaan hyvää aikaan” saatoit huoletta luottaa siihen, että taksi
kyyditsi sinut turvallisesti paikasta a paikkaan b. Voitko luottaa
terveydenhoitoon saadaksesi apua vaivoihisi? Pääsetkö lääkäriin tai muun
hoitohenkilöstön pakeille ajoissa ja voitko luottaa siihen, että saat hyvää ja
asiallista hoitoa tutulta “omalääkäriltä ja -tiimiltä” omalla äidinkielelläsi?
Voitko luottaa siihen, että lapsesi saavat hyvää perusopetusta tutussa
kyläkoulussa, jonka opettajaan voi huoletta luottaa?
Yhteiskunnallisesti ja
kansojen kesken on kysymys samasta ihmisten arjen turvallisesta rakentamisesta.
Demokratia nojaa yksinkertaisesti luottamukseen: “maija ja matti meikäläisen”
pitää voida luottaa siihen, että heidän valitsemansa edustajat kunnassa, alueella,
eduskunnassa ja hallituksessa hoitavat asiat niin, että voit luottaa huomiseen
ja rakentaa arjen elämää. Puhumattakaan kansojen välisestä luottamuksesta:
voidaanko näihin valtioiden johtajiin ja heidän sanomisiinsa luottaa? Jos ei,
niin näköalat tulevaisuuteen ovat kadoksissa, eikä huomiseen saata
luottaa.
Samoin virkamiehet,
joiden virkatehtävä ja –velvollisuus on valmistella ja esitellä asioita
perustellusti, huomioiden laajasti niiden vaikutukset eri asioihin, heidän
tulee omissa toimissaan luoda luottamusta virkakunnan osaamiseen. Asiat tulee
aina valmistella lain ja asetusten, tehtyjen perusteellisten selvitysten
pohjalta – ja siihen pitäisi niin kansalaisten kuin luottamushenkilöhallinnon
niin kunnassa, alueella kuin valtion hallinnossa voida luottaa.
Viime aikoina on ollut
havaittavissa luottamuksen murentumista: voisimmeko yhdessä rakentaa huomista
entistä paremmin, luottaen huomiseen ja heihin, jotka eri tavoin ja eri
tasoilla asioita valmistelevat ja niistä luottamuksen hengessä myös päättävät,
MIELIPIDEKIRJOITUS,
hoidon priorisointi 28.3.25
Otsikko: “kuka saa, ja
kenelle annetaan?”...
...todetaan osuvasti
vanhassa laulussa. “Suomalainen terveydenhoito vaati keskustelua priorisoinnista.
Kaikkia potilaita ei kyetä hoitamaan”, totesivat jo viime syksynä
johtajalääkärit. Vastaavasti terveydenhuollon tuotantotalouden
apulaisprofessori Torkki painotti omassa puheenvuorossaan sitä, että “meidän ei
pidä kysyä, pitääkö priorisoida, vaan miten priorisoidaan.”
Priorisointi tarkoittaa
asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se ei tarkoita hoidotta jättämistä,
vaan tarkoituksenmukaisten hoitokeinojen valintaa. Valitettavasti pula
hoitajista, lääkäreistä ja hyvinvointialueiden rahasta määrää jo sen, että
kaikki hoitoa tarvitsevat eivät pääse yksinkertaisesti ajoissa hoitoon. Näiden
resurssien puute johtaa siihen, että valitaan ketä/mitä hoidetaan ja millä
perusteilla. Vai johtaako?
Tällöin eteen tulee
arvovalinnat, eettiset ja moraaliset kysymykset mm. Ihmisarvosta, jokaisen
ihmisen kunnioittamisesta, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta. Jo
perustuslakimme (19§) lähtee siitä, että “julkisen vallan on turvattava
jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön
terveyttä.” Se, mikä on riittävää, on valitettavasti tulkinnan varaista, eikä
sitä ole lainsäädännöllisesti kovin tarkasti määritelty.
Nykytilanne voi olla
ongelmallinen potilaiden oikeuksien, ammattilaisten oikeusturvan ja valvonnan
kannalta. On hyvä päästä eroon ns. piilopriorisoinnista, jossa on epäselvää,
kuka on vastuussa ja kuka tekee päätöksiä ja millä kriteereillä.
Avoin keskustelu on
tarpeen tässäkin asiassa. Mitä julkisempaa ja läpinäkyvämpää priorisoinnista ja
sen taustalla olevista arvoista ja kriteereistä saadaan, sitä varmemmin
oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus toteutuu. Mutta mielestäni priorisointi ei
saa perustua pelkkiin hoidon kustannuksiin tai ikään.
Pirkko Parjanen
Porvoon ja
hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan varajäsen
Alue- ja
kuntavaaliehdokas (KD)
TEEMOJA PORVOON KUNTAVAALEIHIN
Kuntavaalit ovat yhtä lailla tärkeät kuten aluevaalitkin. Molemmissa
päätetään asioista, jotka vaikuttavat asukkaiden terveyteen ja hyvinvointiin.
Lisäksi on tietysti kunnan elinvoima, pitovoima ja työllisyys.
Teemoja:
* Asukasystävällinen kunta - niin asukkaiden kuin yritysten arjen tulee
olla sujuvaa ja vaivatonta. Turvataan samalla kaksikieliset palvelut.
* Tuetaan aktiivista ikääntymistä - seniorit ovat mahdollisuus Porvoolle
* Kulttuuri ja sivistys on yhteinen voimavara. taidetehtaan ja museoiden
toimintaedellytykset tulee turvata. Taidemuseo olisi hieno kehitys eteenpäin.
* Laadukas koulutus ja varhaiskasvatus tulee turvata eri puolilla kaupunkia
kyläkouluja ja erityislasten tarpeita unohtamatta. Tilojen tulee olla turvallisia
ja terveellisisä. Koulukiusaamisessa nolla-toleranssi!
* Kunnan tulee tarjota monipuolisia työllistymisen palveluja, joilla vastataan
yksilöllisiin tarpeisiin.
* Kuntalaisten osallistaminen/osallistuminen avoimeen päätöksentekoon on
voimavara ja mahdollisuus
* Panostetaan vihreään siirtymään, kestävään kehitykseen ja luonnon moni-
muotoisuuden säilymiseen. Huomioidaan Itämeren suojelu ja alueen saariston
vetovoima.
Tässä muutamina
2.3.2025
MIELIPIDEKIRJOITUS
lehteen, vanhusneuvoston aloite- ja läsnäolo-oikeus
Otsikko. “Zentra - K 60?”
Vuosi sitten minulla
muiden kutsuttujen päättäjien mukana oli miellyttävä ja hieno tilaisuus
tutustua Porvoon nuorisotila Zentraan. Täytyy myöntää, että
tilat tekivät minuun syvän vaikutuksen: nuorilla on hienot tilat, jossa viettää
aikaa ja viihtyä erilaisten toimintojen äärellä - välipalaa unohtamatta.
Porvoo on siis
satsannut varsin hyvin nuorisoon ja heidän elämäänsä, kuten myös
nuorisovaltuuston kautta ja avulla. Nuorisovaltuusto tuo hienolla tavalla esiin
nuorten toiveita ja tukee heidän kasvuaan tekemällä myös esityksiä Porvoon
kaupungille.
Porvoo ei siis ole
mitenkään unohtanut nuoriaan, josta yhtenä esimerkkinä on aloite siitä, että
nuorisovaltuustolle pitäisi saada suora aloiteoikeus kaupunginvaltuustoon (UM
22.2.25).
Mutta entä ikääntyneet
- missä on heille suunnattu ja tarkoitettu oma olohuone, “Zentra K 60?”, jonne voisi
tulla vapaasti tapaamaan tuttuja, nauttimaan kupposen kuumaa, pelaamaan
erilaisia pelejä, joista varttuneempikin väki pitää? Entäpä vanhusneuvostolle
myönnettävä läsnä- ja puheoikeus valtuustossa ja/tai lautakunnissa,
puhumattakaan aloite oikeudesta kaupunginvaltuustolle? Käsittääkseni
vanhusneuvosto on erinäisiä kertoa esittänyt ao oikeuden saamista,
mutta siihen ei ole Porvoossa nähty syytä, eikä sitä ole viety eteenpäin
virkamiesten toimesta. Siinä, missä nuorisovaltuusto tuo nuorten äänen
kuuluviin, pitäisi vanhusneuvoston saada tuoda ikääntyneiden äänet kuuluviin.
Yleensä perusteluna on ollut, että vanhusneuvosto on poliittinen. Ei se ole sen
enempää poliittinen kuin nuorisovaltuustokaan. Päätavoite on ikääntyneiden
äänen kuuluminen heitä koskevien asioiden päätöksenteossa.
Suomessa on tälle
hetkellä 1,6, miljoonaa eläkeläistä, jotka ovat tehneet työuransa rakentaessaan
tuleville sukupolville elämisen edellytyksiä. Ja maksaneet veronsa – ja yhä
edelleen maksavat eläkkeestä veroa, joka on %-osuudeltaan korkeampi kuin
aikanaan omasta ansiotulosta.
Ikääntyneet eivät ole vain toiminnan ja
päätöksenteon tai hoivan kohde. He ovat aktiivisia yhteiskunnan jäseniä ja
haluavat osallistua oman kuntansa kehittämiseen ja päätöksentekoon etenkin, kun
kyseessä ovat ikääntyneiden kannalta keskeiset asiat.
Kuten vanhusasiainvaltuutettu Päivi Topo toteaa eduskunnalle antamassaan selonteossa (K3/2024vp): ” Heiltä olen kuullut erinomaisia ehdotuksia, miten yhteiskuntaa tulisi kehittää yhdenvertaisemmaksi ja paremmaksi kaikenikäisille. Elämänaikainen pitkä kokemus on heidän ainutlaatuinen voimavaransa, ja heitä kannattaa kuulla.
Kuten vanhusasiainvaltuutettu Päivi Topo
toteaa eduskunnalle antamassaan selonteossa (K3/2024vp): ” Heiltä olen kuullut
erinomaisia ehdotuksia, miten yhteiskuntaa tulisi kehittää yhdenvertaisemmaksi
ja paremmaksi kaikenikäisille. Elämänaikainen pitkä kokemus on heidän
ainutlaatuinen voimavaransa, ja heitä kannattaa kuulla päätöksenteossa.”
Pirkko Parjanen
Hyvinvointialueen ja
Porvoon tarkastuslautakunnan varajäsen
Alue- ja kuntavaali
ehdokas (KD)
Kiitos teille äänestäjät. Ihan ei "riman" yli päästy, mutta lähelle kuitenkin.