Nykyisyys ja 1930-luku

Olen lueskellut Dan Brownin erästä kirjaa ja siellä on erittäin hyviä oivalluksia, jotka sopivat myös tähän päivään.

Kirjassa tuodaan esille se, miten tärkeää on muistaa menneisyyttä ( mitä tapahtui esim. sotien aikana), jotta emme toista samaa uudelleen. Eli historia on yhä uudelleen osoittanut sen, että ns. "hulluja" nousee valtaan kerta toisensa jälkeen voimakkaan kansallismielisyyden ja suvaitsemattomuuden pohjalta, jopa paikoissa, joissa sitä ei osaa odottaa.

Miten ylläpitää tässä ajassa demokratia, suvaitsevaisuus ja rakkauden valo? Miten estää, ettei nämä tekijät hiljalleen himmene meidän ihmisten elämässä, vaan myötätunto ja yhteisöllisyys ja toisten huomioiminen säilyy.

Suomi on osa Eurooppaa ja globaalit päätökset vaikuttavat aina myös Suomeen, koska olemme viennistä riippuvainen maa. Euroopan Unioinin lait ja säädökset koskevat myös meitä ja niiden mukaan joudumme tässä maassa toimimaan haluamme sitä tai emme. " Rajat kiinni" ja " Suomi takaisin" eivät enää toimi tässä maailmassa. Näen asian näin. Tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä monen asian suhteen, ei vähiten ilmastonmuutoksen kohdalla.

Jos emme pysty vaikuttamaan ilmastonmuutokseen, vaan se entisestään pahenee, edessä on jossakin vaiheessa ilmastopakolaisuus. Tottakai ihmiset siirtyvät sinne, missä voi elää ja missä elämän perusedellytykset saa turvattua. Miten "rajat kiinni"- ajatus silloin toimii?

Maailmassa on jo melkoinen määrä miljonäärejä ja miljardöörejä, jotka voisivat aloittaa oman hiilijalanjälkensä minimoimisen omassa elämässään. Tämän lisäksi niin teollisuus, valtiot kuin  julkinen sektori voivat olla vielä enemmän "tien näyttäjiä" tähän muutokseen. En näe oikeana sitä, että tavalliset ihmiset, jotka elävät usein "kädestä suuhun", ovat niitä, joita ensiksi sakotetaan tai luodaan yleisiä käytäntöjä, jotka eivät juuri vaikuta miljonäärien elämään, mutta vaikeuttavat tavallisen ihmisen arkielämää. Tällöin tulee antaa tavallisille ihmisille myös eri vaihtoehtoja ja tukea heitä taloudellisesti tässä muutoksessa. Miljonääreiltä voisi odottaa lahjoituksia ilmaston hyväksi...

Ajatelmia: Mihin demokratia on menossa?

Luin Jari Tervon artikkelin Helsingin Sanomista, jossa hän analysoi tämän hetken eduskuntavaaleja ja niissä tapahtuneita asioita kuten väkivaltaa ja pelottelua. Mikä vaikutus tällä on demokratiaan ja tuleviin vaaleihin? Kuinka moni uskaltaa tai haluaa lähteä enää ehdolle seuraavissa vaaleissa?

Itse mietin sitä samaa, mutta ehkä toisesta näkökulmasta. Näiden eduskuntavaalien aikana on tullut varsin selväksi, että suurten kaupunkien ehdokkaat ovat median kiinnostuksen kohteena ja paikalliset mediat kutsuvat vain tiettyjä ehdokkaita, ketä haluavat, haastatteluun, vaalipaneeleihin tms. Eli todennäköisesti heitä, joilla median näkökulmasta on jonkinlainen todennäköisyys tulla valituksi ja eritoten paikallisia ko. kaupungin ehdokkaita. Tähän näyttävät myös eri puolueet panostavan.

Näin ei ollut vielä vuoden 2015 vaaleissa, vaan paneelikeskustelut jaettiin eri ehdokkaiden kesken. Kannattaako siis jatkossa olla ehdokkaana pieneltä paikkakunnalta vai kannattaako muuttaa jo ajoissa suurempiin taajamiin? Muutoinkin pieneltä paikkakunnalta "ponnistaminen" on haasteellista, jos et ole näyttelijä, laulaja, urheilija tai ministerin/kansanedustajan erityisavustaja. Pitää siis olla tunnettu. Mietittäväksi jää keskittyykö päätöksenteko myös tätä kautta suurien taajamien edustajille?

Päätöksenteko alkaa olla jo muutoinkin keskittynyttä, sillä kansanedustajat ovat usein mukana myös maakunnan ja kunnan päätöksenteossa. Voi miettiä, onko tämä oikein? Jos jokaisella päätöksentekotasolla on sama henkilö, miten se edistää demokratiaa?

Olen myös sitä mieltä, että kansanedustajien pestin pitäisi kestää vain sovitut kaudet ja sen jälkeen henkilöt vaihtoon. Aivan kuten mm. presidentin virassa on. Viimeistään kahdenkymmenen vuoden jälkeen ( max. 5 kautta)voi jo olettaa, että on antanut luottamuspaikallaan kaiken oleellisen. Miksi me äänestämme samat henkilöt sinne uudestaan niin, että he ovat luottamustehtävässä jopa 40 vuotta....

Ymmärrän, että valta maistuu ja siitä on vaikea luopua, kun sinne on kerran päässyt. Miettiä voi myös sitä, miten meidän demokratian käy, jos eduskuntaan pääsee rahalla. Jos laitat 100 000€ vaalityöhön, voit olla lähes varma valinnasta. Kenellä tavallisella ihmisellä on siihen varaa...

Ajatuksia vain....

Valokuvia "vaalikiertueelta"