perjantai 15. joulukuuta 2023

Unkari "kantona kaskessa"

 

Suomi on osa EU:n yhteisöä ja hyvä niin. Emme enää selviäisi yksin Venäjän kyljessä. Maailma on muuttunut todella paljon ja niin myös Venäjä ja sen suhteet naapureihin. Venäjä on selkeästi uhka naapureilleen. Sanoo olevansa rauhaa rakastava maa, mutta käytännön tekojen perusteella kaikkea muuta.

Voimme miettiä, millainen riski Suomen turvallisuudelle ovat venäläiset kaksoiskansalaisuuden Suomessa saaneet henkilöt. Kuka on heidän "isäntänsä" kriisien kohdatessa. Tuskin voi palvella kahta isänmaata.

Tämä näkyy jo siinä, ettei esimerkiksi ymmärrystä riitä tämän hetken itärajan ongelmatiikkaan. Kaikki tietävät jo pelkän TV:n kautta nähtyjen kuvien perusteella, että kyse on Venäjän toteuttamasta tietoisesta ihmisten salakuljetuksesta rajalle. Ketkä kokoavat rahat tästäkin operaatiosta? Suomi on ikävä kyllä varsin hampaaton tämän edessä ja päästää ihmiset omaan maahan, jossa voi sitten anoa turvapaikkaa. Virossa osataan nämä asiat paljon jämäkämmin. Milloin sitten Suomen "sinisilmäisyys" loppuu???

Toiseksi, millainen uhka Unkari on koko EU:n jäsenvaltioille. Jämäkkyys tältäkin osin puuttuu. Puhumme länsimaiden demokratiasta, mutta onko sitä, jos yksi maa voi kiristää koko EU:n yhteisöä ja estää kaiken hyvän toteuttamisen, ajatellen Ukrainaa ja Venäjän jatkotoimenpiteitä...

Eikö demokratiassa ole kyse enemmistön päätöksistä? Yksimielisyyttä ei EU:ssa saada aikaan, koska sen yhteisöön kuuluvat maat ovat liian erilaisia toisiinsa nähden. Demokratia on tällä hetkellä kaukana EU:n päätöksenteosta liittyen Unkarin toimiin. 

Tavallinen kansalainen ei oikein ymmärrä tämän kaltaista demokratiaa...

Kokonniemen urheilukeskus ja sen palvelut

 


MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN                                        12.12.23

 

otsikko. Kokonniemen monipuoliset palvelut

Olen Erkki Naumasen kanssa samaa mieltä (UM 12.12.) siitä, että Kokonniemen kehittämisessä tulee huomioida laajasti kaiken ikäisten ja kuntoisten liikuntamahdollisuudet. Erityisesti liikunnan merkitys korostuu ikääntyessä, jolloin ikääntyville tarjottavat erilaiset omaehtoiset ja aktivoivat liikuntamahdollisuudet ovat niin yksilön kuin kansanterveyden näkökulmasta tärkeitä.

Kokonniemen suunnittelussa on nyt hyvin huomioitu ns ”matalan kynnyksen” liikuntamahdollisuudet. Niiden rajaaminen säästösyistä on perusteetonta, sillä niihin satsaaminen on erittäin tärkeään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta. Jokainen siihen satsattava euro säästää pitkässä juoksussa kaupungin menoja, tuo konkreettisia säästöjä terveydenhuoltoon ja edistää eri-ikäisten kaupunkilaisten mielen hyvinvointia.

Yhtenä osana Kokonniemen loistavaa tulevaisuutta muistetaan edelleen huomioida seniorien liikuntapuisto, joka sopii kaikille, kun se oikein rakennetaan.

Eikä tule unohtaa tässä epävarmassa maailmassa myöskään väestönsuojaa, joka voidaan tehdä niin, että se palvelee normaalissa arjessa erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita liikuntaan ja omasta kunnosta huolehtimiseen – ja tuo turvaa meille kaikille pahoina aikoina.



Eläkeindeksien leikkaus

 

MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN                       24.10.23

                  

otsikko: ”Arvon mekin ansaitsemme”

Yhteiskunnan arvoista ja arvostuksista kertoo paljon se, miten suhtaudumme nykypäivänä eläkkeellä oleviin, ikääntyneisiin kanssaihmisiin. Heillä ei tunnu olevan ”sijaa” tässä yhteiskunnassa, tosin varallisuudesta riippuen. He tuntuvat olevan vain menoerä ja tulevaisuuden tekijöiden, mm Vihreiden Atte Harjanteen mielestä ”siivellä eläjiä”, joiden pitäisi pystyä maksamaan palvelunsa itse.

Vihreiden Harjanne kun pitää hyvätuloisena eläkeläistä, joka saa 1.125 € bruttona kuukaudessa eläkettä, eli vuodessa brutto on 13.500 €.

Kuka tulee tyydyttävästi toimeen Suomessa tuolla summalla, joka on jopa alle EU:n määritellyn köyhyysrajan, joka nyt on noin 1.250 €/kk? Ei kukaan! Ja tätä esittää puolue, jonka edellinen puheenjohtaja on ollut itse köyhyystutkija.

Viime vuosina noin 600.000 henkilöä, eli 12 % kansalaisista on elänyt köyhyysrajalla, heistä suuri joukko eläkeläisiä, joihin kohdistuu Vihreiden esittämä eläkkeiden indeksikorotuksen leikkaus, joka kiistatta syventää olemassa olevaa eläkeläisköyhyyttä. Juuri julkaistun kyselytutkimuksen mukaan monella eläkeläisellä jää käteen noin 400 € kuukaudessa elämiseen pakollisten laskujen jälkeen.

Ilmeisesti ao puolue pyrkii kosiskelemaan nuoria äänestäjiä puolelleen, unohtaen sen, että he ovat tulevaisuuden eläkeläisiä, joihin Harjanteen esitys tulee aikanaan koskemaan, jos indeksikorotukset jäädytetään tai niitä leikataan. Toimenpiteenä se on eriarvoistava.

Puhumattakaan sitä, että eläkeläinen maksaa veronsa, käyttää palveluja, toimii lähes ilmaiseksi omaishoitajana, huoltaa ja avustaa lapsenlapsiaan, ja toimii palkattomasti monenlaisissa vapaaehtoistöissä ja tehtävissä, ruokajakelusta alkaen.

Veronmaksajain keskusliiton laskelmien mukaan monen keskituloisen eläkeläisen veroprosentti on yhtä suuri, usein jopa suurempi kuin työssä ollessa – koska eläkeläiseltä puuttuu monia työssäkäyvän vähennyksiä. Tämä yhtälö merkitsee sitä, että moni ikääntynyt kipuilee jo nyt köyhyysloukussa, niin että rahat eivät välttämättä riitä edes ruokaan ja sairaskuluihin.

Siis hän, joka omasta palkastaan on maksanut ja ylläpitänyt hyvinvointiamme, ja joka edelleen maksaa eläkkeestään veroa, näkee pahimmillaan nälkää. Tämä on merkinnyt myös sitä, että entistä useampi eläkeläinen hakee ruokaa ”valinta hursteista” ympäri maata. Mihin Vihreiden esitys eläkeindeksin leikkaamisesta jopa alle köyhyysrajan eläviltä eläkeläisiltä johtaa – sanoisin kasvavaan köyhyyteen, toivottavasti ei kuitenkaan kerjäläisyyteen, myös tulevia sukupolvia ajatellen,


sunnuntai 3. syyskuuta 2023

HUS ja Uudenmaan sote-palvelut

 

MIELIPIDEKIRJOITUS  29.6.2023

Hurskaita toiveita?

Kuten HUSin toimitusjohtaja Matti Bergendahl toteaa lehdessä 7.6., ”Porvoon sairaalassa on HUSin mielestä monipuoliset erikoissairaanhoidon palvelut”. Kokemukseni mukaan tämä pitää paikkansa: sairaala nykytasoisena tarjoaa varsin hyvät, monipuoliset ja laadukkaat palvelut leikkauksista kuntoutukseen, erikoislääkärien palveluista eri tutkimuksiin ja päivystykseen.

Sairaala palvelee siis nykytasoisena hyvin alueensa asukkaita.

Samaan hengenvetoon HUSin toimitusjohtaja kuitenkin toteaa edessä olevat haasteet: väestö vanhenee, palveluiden tarve kasvaa ja Porvoon sairaalan rakennus tarvitsee joko kalliin peruskorjauksen tai uuden rakennuksen, uuteen paikkaan. Tämän myötä tulee toimitusjohtajan mukaan aloittaa suunnittelut Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen (I-U HVA) kanssa.

Jos tavoitteena on uuden rakennuksen rakentaminen hyvinvointialueen rahoittamana, herää väkisin useita kysymyksiä: 1) kuinka hyvinvointialue pystyy rakentamaan uuden sairaalan, kun jo nykyisin alueiden rahoitus ei ole riittävä? 2) mihin uusi rakennus sijoitetaan niin, että se palvelee laajasti koko Itä-Uusimaata ja 3) mitä palveluja ”ns. tulevaisuuden laaja sote- keskus” sisältää – mitä jää käteen nykyisistä palveluista? Näihin kysymyksiin tulee niin kuntien, hyvinvointialueen kuin HUSin johtajien vastata varsin tarkasti ja perusteellisesti, eikä tyytyä vain ”hurskaisiin toivomuksiin”.

Kansanedustaja Heikki Westman viittaa haastattelussaan 28.6. hallitusohjelmaan, johon hänen mukaan sisältyy ”keskeinen kirjaus sairaalasta”. Hallitusohjelmassa todetaan kuitenkin vain, että: ”Porvoon ja Raaseporin sairaaloiden yhteyteen perustetaan verkostomaiset osaamiskeskittymät, jotka keskittyvät tukemaan ja kehittämään kielellisten oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa”. Kaksikielisessä maassamme on toki tärkeää, että jokainen saa palvelua äidinkielellään, mutta eipä tuo linjaus kerro juuri mitään Porvoon sairaalan palveluiden sisällöstä ja laajuudesta ”ns tulevaisuuden sote - keskuksena”. Jääkö hallitusohjelman kirjaus vain ”hurskaaksi toivomukseksi” – sen aika näyttää,


Arvot kohdallaan...

 


MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN arvoista 13.7.203

otsikko ”Tikun nokassa – ARVOT”

Juuri nyt median, ”vallan vahtikoiran”, huomio on kiinnittynyt eri tavoin ja eri syistä arvoihin. Ei toki ihme, sillä arvot määrittävät kaikkea elämäämme, niin yhteiskunnallista kuin kirkollista elämää. Nojautuuhan meidän ns ”länsimaiset arvomme” kristillisen uskon vahvojen arvojen perustalle, alkaen vapaudesta: sanan-, kokoontumisen-, mielipiteen-, uskon-, ja poliittisen näkemyksen vapaudesta. Näistä arvoista nousevat demokratiamme, yksilönvapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltion periaate ja kiistojen rauhanomainen ratkaisu.

Samat perusarvot ovat myös NATOlla ja ne löytyvät myös nykyisen hallituksen hallitusohjelmasta: ”Suomi edistää kaikessa toiminnassaan demokratian, kansalaisyhteiskunnan, perus- ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteita” ja ”Suomi edistää demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien toteutumista” (Hallitusohjelma, sivuilta 175 ja 176). Voiko sen selvemmin sanoa: maamme hallitus sitoutuu noudattamaan hallitusohjelmaan kirjattuja arvoja puolustaessaan edellä mainittuja ihmisoikeuksia – mukaan lukien sanan- ja mielipiteen vapauden, joita itsekin puolustan.

Nyt vellovan keskustelun äärellä on syytä kysyä: kenellä ja keillä on nykyisin oikeasti sanan- ja mielipiteen vapaus? Onko se vain tietyillä tahoilla? Entä suvaitsevaisuus, joka yhtä lailla on keskeinen arvo kaikessa kanssakäymisessä, myös poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa? Eikö moninaisuus ole myös arvo sinänsä? Vai olemmeko ajautumassa suvaitsemattomuuteen, jossa hyväksytään vain tietyt arvot ja mielipiteet?

Arvojen tulee toki ohjata toimintaa. Onneksi nekin voivat muuttua ihmisten kohtaamisen kautta. Ensimmäistä kertaa koen, onko minun on katsottava tapahtuman arvot, ennen kuin voin lähteä mihin tahansa kulttuuritapahtumaan? Kysytäänkö lippujonossa arvosi? Eikö tämä ole jo ihmisten lokeroimista ja edistää osaltaan ”omia kuplia”? Tärkeintä varmaan lienee, että kaikki pyrkivät edistämään rakentavaa vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä eri tavoin ajattelevien välillä. Turha rakentaa ”kuplia”.

Oletteko muuten tutustuneet Porvoon kaupungin arvoihin, joihin kaupungin virkahenkilöiden ja luottamushenkilöiden toiminta ja päätökset perustuvat. Kuinka hyvin arvot toteutuvat käytännössä myös täällä Porvoossa,


Eduskuntavaalit ja suuret lupaukset

 


MIELIPIDEKIRJOITUS LEHTEEN eduskuntavaali lupaukset/maaliskuu 2023

 

otsikko. ”7 hyvää…”

”…ja 8 kaunista”. Lupauksia tulvillaan on ”vaalisää”, jossa luvataan kaikkea maan ja taivaan väliltä – mutta miten on konkretian laita? Useat ”vaalilupaukset” kun ovat asioita, jotka 1) ovat ympäripyöreitä, 2) toistoa entisestä ja 3) yleisiä toteamuksia, tyyliin: ”lasten ja nuorten asiat”, vanhusten turva ja hoiva”, ”turvallisuus” jne, jne.

Vaalien jälkeen koittaa arki, jossa valitettavan usein ”Siperia opettaa”:1) valtiovarainministeriö lyö ”räkningit” pöytään ja 2) hallitusneuvotteluissa on löydettävä riittävät kompromissit, jotta maahan saadaan toimiva enemmistöhallitus – ja niin lupaukset katoavat…

Koska esillä on niin lasten ja nuorten kuin vanhusten asiat, lienee paikallaan puuttua kahteen asiaan: 1) lapsilisien maksatus kaikille riippumatta tulotasosta ja 2) eläkkeiden kireä verotus.

Lapsilisäjärjestelmän perimmäinen tavoite on ollut turvata kaikkien sosiaaliluokkien mahdollisuudet ja edellytykset lasten hankintaan ja lasten mukanaan tuomiin kustannuksiin. Monet keskiluokan perheet käyttävät edelleen lapsilisät peruselämiseen, kun taas ylemmän sosiaaliluokan perheet voivat sijoittaa lapsilisät turvaamaan aikuistuvan nuorensa opintoja ja itsellistä elämä, saaden kasaan jopa noin 20.000 €:n pesämunan!

Näin kaikille, tuloista riippumatta maksettavat lapsilisät lisäävät nuorten eriarvoistumista, tässä tasa-arvon luvatussa maassa.

Eläkkeiden kireä verotus puolestaan leikkaa pieni- ja keskituloisten eläkkeitä huomattavasti. Nousseet elinkustannukset ovat johtaneet monet pienituloiset eläkeläiset suorastaan ”köyhyysloukkuun”, kuten tutkimukset kertovat. ”Hyvinvointivaltiossa” tarvitaan ”valinta-Hursteja”, josta saa leivän jatketta – olisiko aika puuttua edes näihin rakenteellisiin ongelmiin sekä lasten ja nuorten että eläkeläisten kohdalla,


Kirjaroviot vai vapaa sana?

 

 ”Kirjaroviot?”     Mielipidekirjoitus lehdessä maaliskuussa 2023/Uusimaa

Läntinen arvomaailmamme perustuu niin yksilön kuin kansakunnan vapaudelle. Tärkeitä arvoja ovat niin sanan-, mielipiteen kuin kokoontumisen vapaus. Puhumattakaan vapaudesta äänestää vapaissa vaaleissa, vapaus matkustaa ja uskonnonvapaus. Unohtamatta vapautta olla oma itsensä myös seksuaalisesti, olla hetero tai homoseksuaali - oikeudesta omaan kehoon ja oikeudesta saada hoivaa ja suojaa sekä opetusta niin lukemaan kuin kirjoittamaan.

Sananvapaus on yksi näistä luovuttamattomista, puolustettavista vapauksista, sillä se luo pohjaa muille vapauksille.

Kun juuri nyt käydään keskustelua siitä, tuleeko edesmenneen kirjailija Agatha Christien kirjoista poistaa nykylukijan silmin ”epäkelpoja” kohtia, tulee siihen suhtautua ehdottoman kriittisesti. Jos kirjoittajan tekstiä jälkikäteen muokataan/poistetaan, avaa se ovet poistaa yhtä lailla niin Homeroksen, Platonin, Augustinuksen, Marxin, Leninin, Hemingwayn, Rowlingin yms teksteistä ja kirjoista ”epämiellyttäviä” kohtia – unohtamatta uskontojen pyhiä kirjoituksia, jotka kaikki ovat sidoksissa omaan aikaansa, oman aikansa ajatteluun ja aatteisiin. Olemmeko kadottaneet ”lukutaidon” ymmärtää kaikkien kirjoituksien sidonnaisuuden omaan aikaansa? Onhan meillä vapaus valita, mitä luemme – ainakin vielä…

Ovatko sensuuri ja kirjaroviot jälleen näköpiirissä,


Unkari "kantona kaskessa"

  Suomi on osa EU:n yhteisöä ja hyvä niin. Emme enää selviäisi yksin Venäjän kyljessä. Maailma on muuttunut todella paljon ja niin myös Venä...